mut ei itke sydämein.  Tuli sade - ei niin rankka - illansuussa.  Kissakin tunnusti auton tarpeellisuuden menemällä sen alle suojaan.  Oli vielä komea auringonlasku ja sitten minuutissa veti ulkoilman syyspimeäksi ja katto rupesi ropisemaan.  Kissakin kävi kotona kääntymässä, tarkasti paikat ja poistui yövartijan tehtäviinsä.

Taisi Ilmatieteen laitos vähän erehtyä tällä kertaa.  Ei tänään pitänyt mitään sadetta tulla. Sitä vastoin niin monen rakastama pessimistimme, Malmin Polgara, toivoi jo varhain aamulla jotain tolkkua helteeseen, josta hänen monet vaivansa eivät yhtään tykkää ja noitui ainakin sinne Malmille kunnon myrää tai ainakin kunnon sadetta. 

Loitsu oli sen verran voimallinen, että se heitti mustat pilvet ainas tänne keskimaahan asti. 

Polgaraa en ole tavannut, mutta voin kuvitella hänet mustassa hiippalakissaan parvekkeellaan punaisen kissan säestäessä heittelemässä tulisia käskyjään Jyry Ukkoselle ja Salama Santerille ja vielä erikseen sille Kuuro Sateelle.  Niin, se Vinski tunnustaa selvästi punaista väriä, toisin kuin meidän Kulkurimme, joka on katsomukseltaan musta-valkoinen.

Ihan hyvän loitsun luki Polgara, vaikka meillä onkin tehokas viilennin talossamme.  Yleinen ilman puhdistus on silloin tällöin paikallaan, kuten on perhesuhteissakin.  Kunnon jyrinän jälkeen on yleensä hyvä hengittää, ellei ole henki mennyt.

Saattaa tietysti käydä niin, että Ilmatieteen laitos asettaa Polgaran ja hänen kattinsa pannabullan alle liian tarkasta ennustuksesta ja virallisen laitoksen häpäisemisestä.

Me, sinun ihailijasi, olemme kuitenkin varmoja, että EY-tuomioistuin vapauttaa sinut  siitä raipparangaistuksesta.

Eikä se nyt niin kauheasti satu, kirpaisee vain sen sata kertaa.