Ei täti näyttänyt olevan pahalla päällä, vaan touhusi hellan ääressä ihan tavallisen näköisenä.  Poika maleksi kurkkimaan tuvan ikkunasta ulos.  Aurinko näytti kuumalta, se lämmitti lasin läpikin pojan käsivarsia.
-  Ota siitä pöydältä kaks tai pari herrasväen leipää, kun siellä kamarissa jo niin herrastelit.
Poika kääntyi katsomaan.  Vadille oli ilmaantunut toisenlaisia herkkupaloja:  kaksikerroksisia, välissä hilloa.
-  Voisit kyllä mennä vähän ulos leikkimään, ota siitä evääksi.  Älä kuitenkaan liian monta, ettei ruokahalu häviä.  Laitan tässä meille maitoperunakeittoa.  Kai sinä tykkäät?
-  Joo, en, joo.
Ulkorappusilla poika siristeli hetken silmiään.  Täti kuului huutelevan vielä perään, että elä mene tielle, eläkä kaivolle, kun sen kansi on vähän risa.  Poika ei viitsinyt vastata:  pitikö se ihan vauvana.
Kissa lötkötteli laiskan näköisenä navetalta päin tuvalle. Poika kissitteli sitä ja tarjosi pikkuleivän palaa.  Ei kelvannut; oli varmaan syönyt pari hiirtä aamiaiseksi. Se oli muuten musta, mutta  etutassuissa oli vitivalkoiset sukat.  Siltä ainakin näytti.  Kissa asettui portaitten varjoon nuolemaan sukkiaan.
Vinttikaivo kohosi komeana vähän matkan päässä.  Se oli kuin Afrikan kirahvi.  Tai sirahvi.  Niin oli lukenut Tiedon Pikku Jättiläisessä.  Sitä piti tutkia vähän lähemmin.  Poika kiipesi kaivon kannelle, avasi luukun ja kurkisti sisään:  Kylmä henkäys kaivosta puistatti poikaa, päätä huimasi.  Jossain syvällä, pimeyden keskellä kiilteli tumma vesi uhkaavan kutsuvana...
Poika peräytyi kiireesti alas kannelta pois veden ahdin ulottuvilta.  Kylmä kare kiiri pitkin selkärankaa.  Tuota mustaa vettä hän ei kyllä joisi.  Sippolan lähteessä oli sentään ystävällisen valoisa vesi.
Oli täälläkin sentään marjapensaita.  Poika kipaisi sekaan, mutta tajusi sitten marjojen kypsyvän vasta keskikesällä.  Nyt ne olivat vasta nuppineulan pään kokoisia.  Sekös harmitti:  Suu täyttyi syljestä, kun hän muisteli viimekesäisiä Sippolan mustia ja punaisia herukoita - ja karviaisia, joiden pinnassa oli kuin partakarvaa.  Pikkuleivätkin olivat lopussa ja äiti tulisi vasta monen tunnin perästä.
Täti tuli ulkorappusille ja huusi Mattia.  Poika ei viitsinyt vastata.  Kissa säikähti kesken turkin pesun ja luikahti nurkan taakse.  Täti huuteli pojan nimeä moneen kertaan ja lähti tulemaan kaivolle päin.  Poika katseli piilosta marjapuskan takaa.  Täti kiirehti askeleensa juoksuun ja kurkisti kaivoon, jonka kansi oli jäänyt auki pojan säikähtäessä veden ahtia.  Poikaa nauratti tädin kiljuessa mattiaan kaivon syvyyteen ja kaiun vastatessa attiii attiii...
Poika tulee esiin piilostaan ja jää seisomaan tädin viereen.  Täti ei huomaa, kurkkii vaan kaivoon pylly pystyssä ja huutaa.  Poika pelästyy tädin putoavan ja sanoo kovalla äänellä, että tässähän minä...
Täti on siinä kaivonkannella hetken kontillaan ihan hiljaa, kääntyy sitten poikaan päin sydänalaansa pidellen, kaappaa sitten pojan lujasti syliinsä ja heijaa tätä eestaas, ja eestaas.  Ja itkee.

Loppu.