Ei, en ole löytänyt otsikon kaltaista.  Enkä ole etsinytkään, tuo harmaa naaraspantteri on edelleen ihan sopiva tällaiselle köllöttelijälle.  Piti puhua syksyn satonäkymistä.  Jossain rallissahan sanotaan, että yksi oli tumma ja tulinen ja toinen pieni ja hikinen (taisi olla M. A. Numminen).  Omenasadosta tuli pieni ja hikinen.  Tai omenoita on runsaasti, mutta kooltaan kitukasvuisia ja mehuttomia.  Viinimarjat menivät rastaiden kupuihin, karviaisetkin pienehköjä, tomaateista voi vielä jotain kehkeytyä, jos ilmoja riittää, vatut pitivät täydellisen välivuoden.  Niin minäkin.  Että tasatahtia mennään, sato ja minä.

Oli tänään aikomus mennä ihan kävellen satamaan nauttimaan oluttuopillisesta.  Viivyttelin tapani mukaan sen verran, että piti laittaa ensin jotain syömistä.  Sen jälkeen sohva otti minut tunniksi syleilyynsä, jonka jälkeen piti syöttää kissa ja siilit ja sataman houkutus olikin haihtunut.  Tulevalla viikolla pitää kyllä käydä, sillä joka kesä olen siellä ainakin yhdet kaljat juopotellut ja tavannut jopa joitakin tuttujakin.  No, lomakausi on jo Suomessa ohi, joten satamakin hiljenee väistämättä.  Voi sitten taas haaveilla, että ensi kesänä käydään taas vaikka missä.  Kun todellisuudessa pyörii pientä ympyrää omissa jaloissa niihin sotkeutuen.  Sitä velttouden määrää!  Voi vain ihmetellä, että miten sitä sai nuorempana jotain aikaankin.  Vanhuus ei tule yksin, mutta onneksi hitaasti.  Ei sitä tyhmempi huomaa ja viisas ei puhu mitään - paitsi minä.  Vaikka aika hiljainen olenkin, ainakin silloin kun en puhu mitään.  Ja sen verran savolaista verenkierrossani on, että suuni aukaistessa vastuu siirtyy kuulijalle.  Useimmat tutuistani ovatkin hyvin vastuuntuntoisia.  Entinen paras kaverinikin kirjoitti aikoinaan kuusi ällää - minä en, vaikka rimaa hipoikin.  Se läpimeno nimittäin.  Kannattaakin seurustella itseään fiksumpien kanssa, sillä aina siinä jotain tarttuu.  Sivistystä se on pintasivistyskin, vaikka helposti kariseekin jo sen yhden tuopillisen jälkeen.  Onneksi sitäkään ei itse huomaa, vaan on seuraavaan aamuun saakka syvän itseihailun vallassa.  Silloin huomaa, että se pintasilaus on karissut kotimatkalla tien raviin.  Saisikohan täältä blogistanista tilattua pintakiiltoa ja syvämietteisyyttä kohtuuhintaan ja vähällä vaivalla. 

Niin no, meidän kissammehan on oikea herrasmies, lienee paljon lukenutkin ja se häntä: se on pitkä ja tuuhea.  Menenpä ulos sohvalle sen seuraan vähän juttelemaan syvällisiä, kuten... no mitä nyt viisaan kissan kanssa yleensä puhutaan, en minä tiedä.