Otsalla kevyt kenttähiki, hengitys vieläkin lievästi kiivastuneena, savutkin tekisivät eetua. Tein sen pitkästä aikaa. Eikä siinä avuksi tarvittu ketään toista. Ihan itse - niinkuin aina - kolasin pihan. Talvi on tullut oikeasti. Tekee hyvää hiota muutenkin kuin kauppareissulla. Savuja en kuitenkaan vetänyt niin kuin ennen lumikolauksen päätteeksi katsellen tyytyväisen väsyneenä siistin näköistä pihaa: suoria linjoja, mutkan kaunista kaarretta naisen lantion kuvana, polun ja hangen välistä terävää rajaa savun pursutessa puuskuttavista keuhkoista kuin höyryveturin piipusta talvisen kuulaaseen ilmaan.
Se nautinto on loppuiäksi otettu pois. Sitä kokonaistunnetta kaipaa, kuten saunan jälkeistä ensimmäisen olutryypyn aah-henkäystä. Vanhempana on tyydyttävä vähempään nautintoon, saattaisi joku nuori lääkärikandi sanoa. Mutta minä sanon, että jostain se korvaava nautinto on haettava. Kirjoitanko oodin ilman savuttomuudelle, halonhakkaukselle, riettaalle elämälle, horrokseen vaipumiselle, kunnallispolitiikalle, naisten jahtaamiselle? Vaihtoehtoja riittää. Vain yksi on kielletty: se ihana röyhyttäminen! Poltanko pian unissani kaiket yöt, alkavatko käteni vapista hillittömästi, osaanko keskittyä mihinkään? Vai rupeanko kiihkoisaksi tupakoinnin vastustuksen matkasaarnaajaksi? Osaanko puhua/kirjoittaa mistään muusta kuin tupakasta? Leuhkinko itseni ulos jokaisesta keskusteluhetkestä julistaen suureen ääneen ja valheellisesti tupakoimattomuuden autuutta paheksuen samalla ankarasti jokaista, joka kaivelee taskujaan? Vaikka kaveri ottaisikin esille vain nenäliinan. Onko kukaan jaksanut lukea tätäkään vuodatusta edes tähän asti? Vaan on klikannut kiireesti terveemmille plogeille todeten, että pilalle on tuokin mennyt,päälle päin ihan tolkku mies - kuulemma.
No, helpotti se vähän. Hienpoikanen on kuivunut otsalle ja lumitöiden jälkeinen tupakanhimo on laantunut. Plogiin kirjoittaminen taitaakin olla sitä sijaistoimintaa parhaimmillaan.
Kiitos!
tiistai, 27. marraskuu 2007
Kommentit