Onko joulunalusviikoilla jonkinlainen paastoaika?  Niinkuin päästäisen alla?  Kaikki on niin kiirasta ja perjantai pitkää ja levveetä. On se silloinkin synkkää ja ikävää, mutta kevääksi kaartuva talvi luo sentään jonkinlaista uskoa lähitulevaisuuteen, vaikka usko ikuiseen onneen onkin karissut mielestä jo esikouluiässä.

Tuli vaan tuo säästösyöminen mieleen, kun tein aika ison padallisen hernekeittoa maanantaina.  Tänään, neljännellä syömäkerralla, saatiin se loppuun.  Vaikka kullakin kerralla santsattiinkin molemmat, vaimo ja minä.  Mutta kun piti joka lämmityksellä lisätä vettä keitokseen, ja kerran lihaliemi- ja kasvisliemikuutio.  Sen myötä siitä tuli aika tuimaa - ja taas piti lisätä vettä.  Tosin täällä päin Suomea se on helpompaa kuin Nokialla. Ja hernekeitossa tykkään nimenomaan siitä kirkkaasta liemestä, joka varovasti kuumentaessa jää keitoksen pintaan.  Että jos vielä hieman yksinkertaistaisin makumieltymystäni, niin lopulta tyytyisin yhteen kuivaherneeseen ja lasilliseen raanasta laskettua kuumaa vettä. Perään voisi heittää tarvittavat mausteet.

Tänään oli kyllä aikomukseni valmistaa jotain vaihtelua.  Kävin kuitenkin ensin kaupassa ja tultuani takaisin neljän kieppeillä, oli vaimo jo ottanut nälissään rokkapadan lopun levylle lämpiämään.  No mikäs siinä, en tuntenut vieläkään antipatiaa keitosta kohtaan ja nälkä asettui kinkkusiivulla päällystetyn karjalanpiirakan lisäavustuksella.  Kissa oli vain pettynyt, kun en vieläkään tuonut sille muikkuja. Halvatun kissanomistajat ja eläkeläiset olivat taas vieneet kaikki jo aamupäivällä. Vaikka ei niitä muutenkaan joka päivä tänne maalaiskauppoihin tule, kun ne on semmoisia kaupunkilaissilakoita ja tarkoitettu herkkukauppojen kalaosastojen aitiopaikoille lohifileiden rinnalle.  Köyhät maalaiskollit näkevät useimmiten vain kaunista unta muikkubakkanaaleista.

Löytyyköhän edellisen perusteella joululuukusta höyryävä valupadallinen hernekeittoa, jonka pinnalla on savulihapalojen ohella viisisenttinen kerros kirkasta nektarilientä ja jota riittää ja riittää...

Ei, ei ja ei. Syökää vain öllöä purkkihernekeittoa, koska luukusta voi jo pelkän tuoksun (hajun?) perusteella päätellä, että siellä on iso kasa tuoreita muikkuja, jotka on tarkoitettu k.o. kalalajista pitäville kissoille - ja voihan niitä ihminenkin paistettuna nauttia pikanttina välipalana. Varsinkin kun hiukasee  -  ja sitten  taas  janottaa  ja  se  mäyräkoira  on  kohta  juotu!