Elämä on pelkkää luukuttamista.  Nenäni molemmilla puolilla sijaitsevat pikkuluukut avautuivat aamulla, eivätkä nähneet  yhtään mitään. Sentään kelloradion numerot näyttivät syyn: 05:50.  Siihen aikaan ei toki tarvitse nähdäkään, onhan menossa lumeton ja synkkä talvi.  Hetkisen säälin niitä onnettomia, jotka näihin aikoihin kääntyilevät vuoteissaan levottomasti tajuten unessaan, ettää kohta leipätyö pakottaa luonnonvastaisiin, kauheisiin tekoihin: nousemaan, peseytymään, pukeutumaan, tunkeutumaan kodin lämpimästä ulos pimeyteen ja hakeutumaan työn ääreen pirteyttä ja nokkelaa älyä teeskennellen. Näiden mielikuvien avulla onnistuin nukahtamaan uudelleen, ilmeisesti lievä vahingoniloinen hymy huulilla karehtien. Ei sitä kuitenkaan kukaan olisi voinut nähdä eikä minua syyllistää, koska oli niin helvetin pimeää.

Aikanaan sitten heräsin nousten hiljaa verryttelemään loppuja lihaksiani. Loppu tästä - nyt jo menneestä - päivästä onkin historiaa. Ihan sitä samaa, kuin eilen, ja roissapäivänä. Ja sitä edellisenä. Joten säästytään leukojen sijoiltaan menolta ja siirrytään asiaan.

Luukun vaivalloinen avaaminen paljastaa sisältönsä fanfaarien kaikuessa tähtien täplittämälle taivaalle, rakettien suhahdellessa tulisuihkuina ennustaen yötä valoisampaa tulevaisuutta, pienet vikkelät tontut vilahtelevat kuin kärpät kolosta toiseen luullen olevansa näkymättömiä, kaksi pientä elefanttia marsii aurinkoista (katuvalo) tietä eteenpäin, kapakoista palaavia pikkujoulujuhlijoita kerääntyy tiheäksi laumaksi ympärille.  Jopa elefantitkin ovat pysähtyneet töräyttelemään sulosointujaan kaiken muun metelin sekaan. Naapuritkin huutelevat hiljaisuutta tienoolle, tai kohta ulvovat sireenitkin. Yksi pystykorvakin innostuu haukkumaan kaikki tasapuolisesti. Kaikki vaativat luukkua auki rytmikkäästi käsiään taputtaen ja huutaen ulkomaan kielellä: do it, do it!

Minua alkaa ujostuttaa.  Kun homma piti tehdä ihan hissukseen ja pimeästi ilman alvia. Livahdan sisälle kenenkään huomaamatta, ulkoilu alkaa ramasta.  Avatkoon itse, jos osaavat. Eihän siellä ole kuin...

Jo kaatuessani vaimon viereen vuoteelle olen unessa.