Päästin juuri kissan ulos sen nukuttua makeasti tällä tietokonetuolilla pari tuntia. Eikä nukkuvaa kissaa - vai oliko se leijona - saa herättää.  Kissaeläimiä molemmat kynsineen päivineen.  Sen verran oven raosta vilkaisin, että sade oli rankka ja se sade oli paljasta vettä!  Eikä kissakaan takaisin kääntynyt, kun oli tärkeitä asioita suoritettavana.

Ei paljon joulukalenterit houkuttele tämmöisellä kelillä.  Muistaakseni siinä pienellä painetulla luki niin, että vesisateella avataan korkeintaan ihan pieni varaluukku, jonka sisällä on sellainen pitkulainen ja hopeanvärinen kis-kis karkki.  On sekin ihan mukava, sulaa suussa sellaisiksi pitkulaisiksi hilepuikoiksi, joista tulee mieleen järvien sulava jääpeite. 

Jos tuo lumi tuosta sulaa pois (kun lumitöitäkin on tehty ja aura-autot jyrisseet ukkosen lailla salamoiden metallin raapaistessa asfalttia), niin sen pikkutekstin mukaan koko loppu joulukalenteri siirretaan ensi vuodelle ja julkaistaan sopivasti juhannuksen alla - tietysti ajankohtaan päivitettynä.

Niin, että imeskelkää sitä kis-kissiä.  Mutta älkää omaa kissiänne!


J.K.  Sinetöin sen kuudennen, varsinaisen luukun.  On sitten arkeologeilla jotain tekemistä ja ihmettelemistä tuhannen vuoden kuluttua.  Pidetään sitten samalla yhteinen blogikokous ja muistellaan menneitä vuosisatoja.