Minä mitään ala siivota. Tänään olisi oikeastaan ollut viimeinen tilaisuus panna hyrskyn myrskyn. Nousinkin ihan kohtuuaikaisin ja olin terve, mutta auttamattoman vanha hurlumheitouhuun. Mukavuudenhalu on lopullisesti pilannut sen reippaasti hankaliinkin asioihin tarttuvan testosteroni-ihmeen.  No, ei muutos ihan noin radikaali ole.  Sitä mieluusti liioittelee muinaisia kykyjään ja saavutuksiaan tyyliin, että kyllä sitä ennen nuorena...
Kinkku piti kumminkin kaupasta hakea - juhlasellainen yli seitsemänkiloinen. Olisittepa nähneet sen, joka pääsi karkuun! Ainakin puolen sian kokoinen. Tuo kiinnisaatu ja maksettu saa nyt sulaa rauhassa, kunnes se on lämmennyt sopivasti. Sitten se pitää kypsentää hitaasti ja kärsivällisesti. Uskon, että meillä tulee olemaan kinkun kanssa vielä monia helliä hetkiä, joita on mukava muistella esim. juhannuksena pelkkää makkaranpätkää hiplatessa.
Huomenna pitää mennä hakemaan lisää jouluruokaa kunnon väelle. Jossain välissä pitäisi joku lahjakin ostaa. Muutamat lahjottavat ovat iloisia puhtaasta setelistä. Ainakin vanhempi pojanpoika, jolla jo on ollut jonkin aikaa omat säästönsä ja ostosuunnitelmansa. Tietysti rahakuoren alustaksi voi laittaa suklaarasian. Kuopus on lahjansa saanut jo kuukausi sitten. Ja eikös se ole niin, että tärkeintä ei ole itse lahja vaan sen päällys. Jotenkin niinhän se meni. Täytyy varmaan ostaa sitä päälipaperia, semmoista oikein koreeta.

Että kyllä se tästä vielä katastrofiksi kehittyy ihan mitään tekemättäkin. Sitä odotellessa voi avata ventin luvun luukun, jonka sisällä piileskelee siivousvälinesetti. Aika masentavaa, ellei oheisyllärinä olisi sopivasti viilennetty kuohuviinipullo. Kun sen nauttii ensin, niin siivousvälineet voi palauttaa käyttämättöminä - ja saada sopivasti euroja uuteen pulloon kuohuvaa.

Take it easy, there is many nights left to do funny things. Right?