Tumppasin viimeisen tupakan kolme kuukautta sitten. En aloittanut tupakkalakkoa vaan lopetin tupakanpolton. Siinä on vissi ero, sillä lakko on aina väliaikainen sisältäen lupauksen paluusta entiseen. Eikä minulla ole aikomustakaan palata entiseen savullisuuteen.
Paljon hyviä asioita on tapahtunut kolmessa kuukaudessa. Aamulla voi nousta röhkimättä ylös. Siis tietää heti olevansa ihminen eikä possu-Wagner. Ulkonakin keuhkot tuntuvat isommilta ja talvi-ilma raikkaalta - eikä pane yskimään. Kai tässä rahaakin säästyy. En ole tosin löytänyt mistään nurkasta pientäkään rahanpesää, mutta kuka tietää...
Hajuaistista en osaa sanoa, onko se kenties parantunut. Pitäisi varmaan mennä Jyväskylän sokoksen pääovesta ja vetää sitten vainua. Ainakin aikaisemmin heti siinä vasemmalla oli parfyymiosasto, jossa tyylikkäät naiset nuuhkivat ranteitaan ja samalla ympäristöön levisi sellainen lemu, että siihen olisi kaikki kiusat kestänyt Odysseuskin sortunut. Ehkä kuitenkin odotan kevään luonnollisempia tuoksuja. Viljelijän pelloilleen levittämä liete viimeistään avaa hajuillaan tukkoisimmatkin röörit. Kohta ei Suomesta löydy yhtään sellutehdasta, jonka hajujen yllättäessä sai vilkuilla, että olinko se minä vai joku muu. Ehkäpä ruusuakin nuuhkaisen. Surisevaa ruusun kukkaa saa varoa, sillä se on varattu.
Että mikä on tupakanhimon aste? On kokonaisia päiviä, jolloin en ajattele tupakkaa - enkä naisia. Silloin lienee kysymyksessä jokin vanhuuteen liittyvä vaihe. No, ei tee mieli kahvin jälkeen, eikä aterian jälkeen. Lievä himo pääsee yllättämään jonkin työsuorituksen jälkeen. Siispä vältän työsuorituksia mahdollisuuksien mukaan. Hikisen kauppareissun jälkeen purettuani kassin ja vaihdettuani oloasun ylleni istun huokaamaan ja silloin mielessä välähtää keuhkot täyttävä rauhoittavan nautinnollinen savu. Semmoisen mielikuvan sensuroin välittömästi.
Unessani olen muutaman kerran sytyttänyt tupakan, mutta en ole kerennyt edes imaista kun olen tajunnut lopettaneeni ja tumppaan tupakan kiireesti kengän anturan alle. En siis ole edes unessa uskoton itselleni.
Tästä se jatkuu, se savuton loppuelämä!