Ylläoleva kuvaa sekä ulkona vallitsevaa säätilaa että mielentilaa. Harvinaisen hyvin ovat balanssissa. Ei ole edes mitään kirjoitettavaa, joten siksi onkin pakko saada jotain tännekin. Edes siitä saattaa saada muutaman millin mielenhyvää, kun ei jaksa aina fazeriakaan hokea. Jo pelkän suklaan ajatteleminenkin saa mahan turpoamaan kuin Alien-elokuvassa. 
Pojatkin poikkesivat päivällä. Kuului hyvää ja huonoa. No, ei nyt vaarallisen huonoa kumminkaan. Esikoinen oli laihduttanut muutaman kilon, eikä syönyt viineristä kuin puolikkaan. Kuopus oli vähän alamaissa ja sai evääksi kaksi viineriä. Jospa makea auttaisi.
Kissakin on ahminut muikkuja ja maannut. Ja taas halunnut lisää. Äsken sentään lahti ulos, vaikka ei selvästikään tykännyt kelistä. Mutta pakkohan ne asiatkin on tehdä. Täällä sisällä onkin hankalaa, kun viemärikin on käynyt laiskaksi: vetää mitä vetää. Saunan ja pannuhuoneen viemäri pyrkii työntämään takaisin. Välillä tuntuu, että joka ainoa asia reistaa. Pihavalon lamppukin paloi. Milloinkahan itselläni järjen valon sulake pamahtaa. Vai huomaako sen jo kirjoituksesta? Nytkin on päällä autopilotti. Teen kohta hallitun mahalaskun. Siihen ei tarvitse matemaattisia kykyjä ja on pehmeä kuin mikä! Sellainen tussahdus. Kun henki puhuu viimeisiään.
Kävin minäkin kävelylenkillä. Sade kasteli puseron päältä ja hiki sisältä. Paita menikin saman tein pesuun, kun olen sen pariin, kolmeen kertaan hikipäissäni kastellut. Muuten olen ollut kyllä selvin päin. Parista kaljasta ei pääasia sekoitu normaalitilastaan. Se, mikä on normitila, se onkin oma lukunsa. Onko paikalla yhtään psykiatria: voisi heittää ilmaisen kommentin eli vihjeen.
Tuosta tuli mielen yksi nuoruuden ajan hykerryttävä hetki. Oltiin kerran firman kustantamalla Ruotsin-reissulla, laivalla tietysti. Ainoa hauska homma niissä on syöminen. No, pomo yritti tehdä vaikutuksen johonkin naisihmiseen leuhkimalla olevansa lääkäri. Se nyt ei ollut sinne päinkään, mutta ukon mielestä se oli hieno ammatti. Kuinka ollakaan, laivalla kuulutettiin lääkäriä sairaustapauksen tai tapaturman vuoksi. Nainen rupesi osoittelemaan pomoa että tuossa on yksi. Tämä yksi häipyi paikalta pää punaisena toiseen osaan laivaa ja lymyili lopun iltaa kovin hämärissä nurkissa. Silloin me muut naurettiin hyvinkin makeasti. Vaikka firma maksoi.

Taidanpa lähteä käsipyykkäämään vielä yhden paidan. Jos se viemäri vähän vetäisi. Olkaa ihmisiksi, ihmiset.