Ettei tuo kylmän töykeän kotimaan morkkaus menisi ylettömäksi, niin pitää haukkua tasapuolisesti myös muu maailma. Kivahan se on lomailla jossain vanhassa kulttuurimaassa, näkee eksoottista asumista ja elelemistä, kauniita maisemia, ihania ihmisiä, maukasta juomaa ja ruokaa, kuumaa aurinkoa, turkoosia vettä ja ehkä lomaromanssinkin saa hyvässä lykyssä kokea. Kaikki on sitten niin helppo jättää taakseen ja raataa taas muutama kuukausi tässä inhassa maassa päästäkseen suoralla lennolla taas ihannoimaansa paratiisiin.

Entäpä sitten, jos vietät vaikkapa vuoden siinä ihannemaassasi - vaikkapa ihan leipääsi ansaitsemassa. Siinäpä arki tulee ihmeen äkkiä vastaan. Monenlaiset sopeutumisongelmat alkavat äkkiä rassata. Monet asiat eivät sujukaan kuin rasvattu salama. Sinua ihmetellään, vierastetaan, jopa syrjitään. Sinun puhumaasi kieltä ei tajuta, tapaasi tehdä asioita ei hyväksytä, helle uuvuttaa, asuinolot rassaavat, kaikki sujuu hitaasti tai ei ollenkaan, sairaudet iskevät, kaikki on pielessä.

Yhtenä aamuna havahdut hirveään koti-ikävään. Se paratiisi onkin kotimaassa: ystävät, kohtuullinen aurinko, virkistävä sade, vihreä luonto, raikas syksy, sienimetsä, puhtaanvalkoinen lumi, oikea joulu, kevään heräävä luonto, juhannuksen kokkosavu, raikkaan viileä vesi saunan jälkeen, grillattu makkara, kylmä olut, rukiinen leipä...

Päästessäsi vihdoin kotimaahan osaat nauttia kaikesta kotimaisesta ainakin pari kuukautta, kunnes marraskuun viimassa, nenä vuotaen bussipysäkillä alat ajatella niitä ihanan pitkiä, kuumia hiekkarantoja. Kotona kääriydyt shaalin sisään ja tutkit ensi kesän matkakohteita...