Iltamyöhällä kissa halusi tapansa mukaan vielä käväistä pienellä lenkillä, että jaksaisi sitten nukkua aamupäiville. Avatessani ulko-oven kuulen pientä rapinaa vasemmalta: no siellähän se siili on!
Olen jo aanaillutkin muutaman tovin siilin paluuta talviuniltaan.
Hain kiireesti kissan kuivamuonaa lautaselle, vein ulkovaraston ovelle ja kurkistin vähän ajan päästä uudelleen. Siellähän se oli rouskuttamassa tutun makuista muonaansa. Kissakin palasi lenkiltään yöunille. Itse en malttanutkaan vielä petiytyä. Kurkkasin puolen tunnin kuluttua vielä kerran. Ulko-oven  vierestä  kuului  kuin pienen  perämoottorin putputus: put, put, put. Siilihän se siinä lauloi tuutulaulua. Oli tullut viimekesäiselle vakipaikalleen ovenpieleen. Tai useampihan niitä oli, muistaakseni parahimmillaan kymmenen. Joskus joku oli nukahtanut ulko-oven eteen (suojaan sateelta tai lisäruokaa odottamaan) niin, ettei ovea saanut kunnolla auki.
Tuo tiedustelijasiili oli hyväkuntoisen näköinen ja oloinen. Ilmeisesti talvehtinut ulkovaraston perällä, jossa se yöpyy (oikeammin päivii) kesälläkin. Varaston ovi on aina hieman raollaan, koska siellä on kissallekin sisälleodotuspeti. Siis kaiken joutavan romun lisäksi se on mainio eläinvarasto.
Tästä se jokakesäinen, jokailtainen siilien syöttökausi alkaa. Kissanmuonan kulutus moninkertaistuu, mutta ilo on isäntäväen puolella. Paitsi kissa ei mokomia piikkipalloja ole näkevinäänkään, mitä nyt joutuu väistelemään ja yli hyppimään.
Julistan kesäkauden alkaneeksi!