Tulipa käväistyä paikkakuntamme vuotuisilla palvipäivillä ihmisiin sekaantumassa.  Ei muuten, mutta kun niitä on niin paljon ja myyntikojujen välissä on ahdasta ja kärryjä ja rattaita ja keskusteluryhmiä paljon, että tälläinen havumetsien hiljainen kulkija väkisin sekaantuu toisten jalkoihin ja koirien käpäliin.

Ehdotin hyvissä ajoin (meillä se on suhteellinen käsite) vaimolle, että lähdettäisiinkö sinne rantaan vähän hurvittelemaan tai vaihtoehtoisesti huvittelemaan.  Hän ei moisesta innostunut vaan sanoi ei jaksavansa.  Siihen minä kerkeästi, että jatkuuhan se ilonpito vielä huomennakin, jolloin voi taas ei jaksaa. Helppo olikin sitten itse suoriutua matkaan, kun ei tarvinnut muuta kuin kengät jalkaan ja tukka sileäksi.  Peilistä en sentään ilennyt tarkistaa, olisi pian jäänyt lähtemättä.

Ilma oli kirkastumassa ja lämpötilakin oli selvässä nousussa ja satamaa lähestyessä kansanjoukot sen kuin sakenivat, niin että lopulta piti ihan madella, vaikka en muutenkaan mikään Vallu Kononen ole.  Räiskäleiden, grillimakkaran ja kypsän lihan tuoksut saastuttivat koko markkinatienoon aiheuttaen välittömän reaktion mahan seutuvilla.  Pari kärytelttaa ohitin onnistuneesti, mutta muikkupatojen kohdalla tuli ehdoton stoppi. Niitä piti saada mukaan kunnon vasullinen.  Pienen matkan päässä myytiin leipää.  Perunarieskalle olen ollut aina heikkona.  Kympillä mukaan vielä lämmintä herkkua.  Matkani pääkohde oli kuitenkin savusauna ja sen edessä puuhailevat palvatun kinkun myyjät.  Mutta voihan halvatun kananjalat:  himo-ostajien jono oli varmaan yli sata metriä pitkä.  Lihanhimoni lopahti siihen, edes viagra ei olisi siihen lörähdykseen auttanut.  Jääköön koko lihallinen eloni, eipä ole sitten vaimollekaan antaa kotiin tultua, kuin pientä, kuumaa muikkua.  Ja tietysti sitä kunnon rieskaa.

Käännyin pois hieman apein mielin.  Mutta eivät olleet elämäni pienet ilot vielä ohi.  Yhdessä kojussa roikkui siimoista puusta rustattuja spiraaleja.  Eivätkä hirveän kalliitakaan työn laatuun nähden.  Tuollainen tuulessa pyörivä olisi kiva saada pihaa elävöittämään.  Liikkuisi siellä edes jokin, jota ei tarvitse koko ajan syöttää.  Itseni mukaan lukien.  Ostin sellaisen ruusupuisen ja kauniisti lakatun.  Jos se ei pyörisi peitteisessä pihassa, niin sitten pitäisi hankkia tuulivoimalla toimiva tuuletin.

Olin jo jättämässä turhuuksien torin, kun olin törmätä kojuun, jossa myytiin kaikenlaisia kuolleiden eläinten nahoista tehtyjä rustauksia.  Molemmat silmäni iskeytyivät komeisiin, nahkaisiin lierihattuihin.  Olin omistanut samanlaisen joskus ammoin, mutta se oli unohtunut erään muuton yhteydessä kammarin oven taakse monen sadan kilometrin päähän.  Monesti olin murehtinut sitä hattua (en sitä samaan naulaan jäänyttä rämäkitaraa) kuin kadotettua nuoruutta.  Nyt saisin molemmat takaisin, ainakin niin uskoin. Päälläni olikin jo isältä peritty hihaton, nahkainen liivi.  Valikoin samaa värisävyä olevan hatun kokeeksi päähäni ja sinne se jäi keikkumaan.  "Hei, hienossa kostyymissä ja lakki kallellaan".  Läkkiseppä Lindbladin keveissä tunnelmissa (myös lompakon osalta) lähdin leipineni, muikkuineni tanssahtelemaan (?) kotia kohti.  Ja ilmakin oli ihana.

Pihapöydällä oli Kulkuri odottelemassa nousten naukaisten ilmoittamaan nälkäänsä ja venyttelemään.  Sitten se tajusi pyöräkassista tulevat tuoksut ja rääkäisi kuin hengenhädässä.  Minullehan tuli kiire aukaista muikkupaketti kääreistään kissan puskiessa kärsimättömänä kaikkea mikä liikkui. Sivistyneenä kissana se silti säilytti oikeat ruokailutavat tarkastaen kalan kypsyyden ja lämpötilan aloittaen jokaisen muikun pysrstöpäästä.  Useita se söikin, kiitti sitten lyhyesti ja hipsi lähimpään pensaaseen viiksiään nuoleskelemaan.

Spiraalin jätin pihaan odottamaan ripustusta.  Vaimo ihaili komeaa hattuani asiaankuuluvasti.  Ei kysynyt edes hintaa, mikä lievästi hämmästytti.  Mutta eihän mikään ole liian kallista uuden nuoruuden rinnalla.  Eihän sitä silti tiedä, kuinka kauan sitä kestää.  Mutta se perunarieska muikkujen alla oli tosi herkullista.
Sitä palvilihaa en kaivannut yhtään.  Kuka sitä nyt täydellä mahalla!