Irene kyseli, että milloin Iisi nukkuu, kun se öisin vain kirjoittelee kukkuuta.  Samaa minäkin ihmettelen noiden siilien suhteen.  Yökaudet ne tuhistavat pihassa ja etsivät ruuan jämiä.  Viimekin yönä joskus yhden maissa vaimo kurkkasi ulos, josko kissaa näkyisi.  Kiljaisi sitten ulko-ovelta, että täällähän on siili!  Mitä, kirahvinko se odotti näkevänsä.  Rupesi se sitten touhuamaan syötävää, mutta kielsin vöyhkäämästä keskellä yötä ja menemään rauhassa unille, sille jotain rajaa pitää elukoidenkin paapomisessa olla (itselle paaposin vielä yhden voileivän).  Kumminkin ne ovat taas iltapäivällä pihassa vaatimustensa kanssa.  Tänäänkin istuessani ulkona kaikessa rauhassa se pahissiili tuli jalan viereen vahtaamaan.  Eihän siinä ollut sillä siunaamalla mitään antaa.  Niinpä se tarrasi hampaillaan kiinni lahkeeseen.  Vaistomaisesti kohotin jalkani maasta.  Siili siinä hetken roikkui hyvinkin sisukkaasti.  Könähti sitten selälleen piikkien toimiessa iskunvaimentimina.  Pitihän sitä sitten hyvitellä raksujen muodossa.
Niin että jos niitä vielä yöllä pitää syöttää, niin sitten tähän taloon tarvitaan lisää henkilökuntaa.  Täytyy tutustua noihin EU:n siilidirektiiveihin, jos sieltä saisi sata tai kaksi sataa tuhatlappusta tukea uhanalaisen lajin suojelua varten. 
Toki ne siilitkin joskus nukkuvat:  siinä auringon nousun aikoihin (siis kalenterinousun) jatkuen aamupäivän tunteihin, jolloin ei muutenkaan olisi muuta tekemistä kuin katsella taivaan tippumista pisaroiden muodossa.

Niin sitä menen minäkin - tasatahtiin siilien kanssa.