Itsehän tässä on elänyt jonkinlaista syyskaamosta jo jonkin aikaa. Talomme on hyvin suojattu tuiverruksilta ja auringon paahteilta puupeittojen ansiosta. Joku satunnainen vieras on jopa vihjaillut, että kohtuullisella harvennuksella voisi talon sisätiloista tulla paljon valoisampia. Siihen olen kommentoinut, että joskin nuorena pidin suorasta auringon valosta jopa paahtaen sillä itseäni, niin ovat ajat nyttemmin muuttuneet ja liikuskelen mieluiten varjojen mailla erakkona huuhaillen.
Tosin koko homma on pistettävä uuteen harkintaan, kun aurinko piilottelee paksun pilvipeitteen takana, päivä ei kunnolla yöstä valkene ja puutkin roikottavat masentuneen oloisia oksiaan. Taitaa olla kirveellä töitä tällä tontilla, jos ei keli tästä tokene. Toisaalta, on tämä eräänlaista siedätyshoitoa talven kaamosta varten.
Kissakin siirtyy pikku hiljaa syksyn oloihin. Se alkaa yhä useammin vierailla sisätiloissa. Toisaalta se on myös oppinut yhä paremmin suojautumaan sateelta. Vaikka se tulisi kotiin monilta eri suunnilta sateen alta, se on pysynyt ritikuivana. Lienee löytänyt kaikki hyvät suojapaikat lähitienoilta. Tänäänkin se on viettänyt sisätiloissa useita tunteja itseään pesten ja isännän rapsutuksista nauttien, selvästi totutellen sivistyneeseen sisäelämään. Pian se kuuntelee raukeana puoliunessa, kun luen sille ääneen Veikko Huovisen Hamsteria. Saapahan vaimokin siitä osansa. Se on siitä mainio kirja, että pääsee tunnelmaan, vaikka ei itse syysmetsässä käväisisikään eikä tikkua ristiin laittaisi. Vielä parempi olisi, kun se tulisi uusintana televisiosta. Heikki Kinnunen oli niin aito Hamsteri, kuin olla vain voi (jos nuo roolitukset oikein muistan).
Tahtoo leikkiä hamsteria, tai ainakin murmelia. Joka nukkuu melkein koko ajan - ja on siihen olotilaan ihan tyytyväinen.
maanantai, 18. elokuu 2008
Kommentit