edellinen osa 6.9.2008


Susiluoto avaa kuskin puoleisen oven, vetää asennon ja käden lippaan.  Karjunpäätä eivät tuollaiset pelleilyt hymyilytä, vaikka tunteekin olonsa hyväksi parranajon jälkeen.  Jalassa on siistit farkut, kunnon nahkakengät.  Musta t-paita ja vaalea pusakka täydentävät rapsakasti kokonaisvaikutelmaa.  Hän solahtaa tottuneesti ratin taakse, hivelee sormen päillä rattia ja haistaa tutun tuoksun:  nahkaa, muovia, pölyä, bensaa, öljyä, hikeä, ehkä kyyneleitäkin.  No, ei sentään kyyneliä, mutta muusta kimarasta voisi saada menestyksekkään partavesituotteen tosi automiehille.  Pelkästään sen tuoksunkin vuoksi tätä autoa ei ikinä vietäisi romuttamolle; se olisi pahempaa kuin äidin hylkääminen vaivaistaloon.

-  Virta-avain on entisellä paikalla, siinä lukossa.  Siitä vain sopii startata heti, kun muilta kiireiltä kerkiää.  Susiluotoa naurattaa.  Entiseen tapaan se unohtuu mietteisiinsä, kun pitäisi kiireesti lähteä jonnekin.  Kai se silloin suunnittelee manööverejä.  Muuten kyllä kovin äkkiottoinen...
-  Tässä vaan mietin, että mahtoiko tuonne mökkiin unohtua jotain tarpeellista.  No sieltäpähän löytyy.

Karjunpää kiinnittää turvavyön ja starttaa.  Tässä vaiheessa poliisin auto räjähtää aina hillittömiin liekkeihin, hän maalailee mielessään.  Punainen valo vilahtaa mittaristossa.  Oliko se öljynpaineen vai latauksen varoitusvalo.  Valo sammuu kuitenkin saman tein.  Bensaa on ainakin yli puoli tankkia.  Ei liene kukaan ajellut, ei ainakaan pitkiä reissuja.  Vaikka ei hän tarkkaa mittarilukemaa muistakaan.  Sen vain, että matkamittari on tehnyt kolme kierrosta - ainakin.  Moottori kumminkin hyrisee omalla, karhealla tavallaan auton noustessa mäkeä alusta heinistä rapisten.

Kantatien ikivanha öljysora on täynnä jyrkkäreunaisia sadevesikuoppia, eivätkä Volvon pehmenneet iskarit niihin kovin mukavasti reagoi.  Pitäisi vaihtaa ennen katsastusta ja marraskuuta, Karjunpää miettii hajamielisesti.  Muutakin laittoa varmasti riittää, ihan omiksi tarpeiksi. Rahaa palaisi.  Hän huokaa raskaasti, mökillä ei muistanutkaan tuommoisia, saati sitten niitä muita.  Paitsi joskus yöllä, kun uni ei tarttunut.  Mutta ei sinne rantaankaan voinut  loppuiäkseen erakoksi jäädä.  Muutenkin taitavat vähän hulluna pitää.

Tie muuttuu onneksi kunnon asfaltiksi seuraavan rieteyksen jälkeen ja Karjunpään mielikin kirkastuu.  Jopa aurinko kurkistelee repaleisista pilvistä.  Joltinenkin taival on taitettu ilman puheita.  Susiluoto ei arvaa rikkoa hiljaisuutta.  Antaa sen tehdä aloite, määrätä keskustelun aihe ja suunta, hän itse vain komppaisi.  Puhumattomuus kestää vielä peninkulman verran moottorin hyristessä unettavasti.  Susiluoto liiskaa laiskasti tuulilasin sisäpuolelle eksyneen itikan.  On sentään saanut juodakseen, hän tuumii ja pyyhkii paperinpalalla veritipan pois lasista.

-  Voisi tässä hermostuksissaan vetäistä savut.  Tarjoatko?  Taidan pysäyttää tuonne lepopaikalle.  Poltellaan siinä rauhassa ja katsellaan Päijänteen aaltoja.  Vaikka ei siellä taida tällä kelillä kauheasti pärskiä.  Pitäisi vähän niistä muutamista jutuistakin puhua, puolin jos toisinkin.
-  Jo vain se sopii, sanoo lappalainen.  Ota tuosta punainen nortti, täytetään auto savulla ja hämärillä puheilla.  Mikäpä se olisi se kokouksen työjärjestys?
-  No, kun vähän arveluttaa se ihmisten ilmoille tulo.  On ne alkukesän jutut ja sekin, ettei ole vähään aikaan tottunut ajatuksiaan ääneen puhumaan.  Jotain ramppikuumeen tapaista.  Varmaan piisaa sitä vilkuilua ja akkojen supinaa.  Ja ukoilla riittää juttua huoltamon baarissa, vai?
- Akkojen ja ukkojen aiheet nyt vaihtuvat viikottain.  Viime päivinä on arvuuteltu yhtä hirven salakaatoa, että oliko ne muualta tulleita vai oman kylän tunnettuja tekijöitä, sen semmoisia ihmettelyjä.  Siitä taanoisesta baarikähinästä ei kannata huolta kantaa.  Eihän siinä tullut edes ruumiita, ainoastaan jokunen mustelma, pari ohilyöntirevähdystä hauiksiin ja yksi katkennut etuhammas.  Siinä koko rähinän saldo, tehtiin muutama tilisiirto, maksajan muuan poliisimies ja sillä saletti.  Paitsi, että...
-  Paitsi mitä?
-  No sitä, että pitäisi perskohtaisesti käydä semmoisella rauhantahtoisuusvisiitillä siellä baarissa.  Otinkin asiakseni sopia sen baarinpitäjän kanssa miitingistä.  Sovittiin, että käytäisiin nyt samalla vaivalla, kun siitä ohi kerran ajellaan...
-  Vai ajellaan ohi, perkele!  Ja minua, vanhaa miestä, viedään kuin pässiä narusta!  Että vaimo siellä vaan pulliensa kanssa kaivaten odottaa.  Ja muutama nyrkkisankari koivuhalkojen kanssa lisäksi, voi sun...

Karjunpää riuhtoo Volvon oven auki, on kompastua kynnyspalkkiin, tupakka lentää kipinävanana kaaressa asfaltille, ovi paiskautuu voimalla kiinni, takarengas saa raisun potkun kylkeensä, avokämmen kajauttaa kaikuvan iskun kattoon ja lopuksi Karjunpää linkkaa nojaamaan kuumissaan ja hengästyneenä takaluukkuun.  Susiluoto odottaa tovin rauhallisena, vilkaisee pari kertaa taustapeiliin, kaivaa nortit taskustaan, sytyttää yhden ja menee sitten ulos auton taakse asettaen sytytetyn tupakan Karjunpään vapisevien huulten väliin imaisten samalla henkoset omastaan.

-  Kuules, kun minä sanon nyt sinulle, Ilmari Otonpoika Karjunpää.  Ja kuuntelekin tarkkaan, sillä sanon tämän vain kerran, kuten se kuuluisa sanonta kuuluu.  Sen jälkeen voit antaa minulle vaikka potkut ja painua itse vaikka hevon vit...kuuseen.
-  Antaa sitten tulla, perkulevieköön.
-  Eiköhän tuo lapsellinen vastuun pakoilu ala yhden kesän osalta riittää.  Olet ollut hyvä pomo ja tulet olemaan sitä vastakin, mutta samalla olet semmoinen läskipää, ettei paremmasta väliä.  Eiköhän tuo parin kuukauden virkavapaa tai sairausloma tai mikä lieneekin ala riittää noinkin paukapäisen miehen osalta ja palata järjestäytyneeseen yhteiskuntaan samalla tavalla kuin ne Kiven tyhmät veljeksetkin lopulta älysivät tehdä.  Oikoa menneet solmut suoriksi ja niin edelleen.  Siellä baarissa ne jätkät odottaa ihan hyvässä tarkoituksessa, ellet itse laita taas hommaa  läskiksi.  Kahvinsa ja petipaikan kanssa se vaimokin odottaa.

Karjunpää vetää posket lommollaan henkoset, tumppaa tupakan napakasti kengän koron alle, avaa auton oven ja ärähtää taakseen:
-  Kelpaako läskisen paukapään lapsellinen kyyti baarille, vai jalanko meinasit tulla?

Jatkuu...