Hyvä otsikko, houkuttelee varmasti lukemaan sitä samaa vanhaa.  Mennyt jo veriin tuo päivittäinen bloggaaminen, liekö sitten hyvä vaiko paha.  Silmiäkin jo vähän painaa, mutta kissa lähti vielä piipahtamaan ulkona, joten kai se on sisälle odotettava.  Täysikuukin röyhkeänä taivaalla mollottaa. Ei ollut yhtään romanttisen näköinen, vaan kylmästi tuijotti päin, kissan livahtaessa oven raosta.  Onneksi en ole kuuhullu ja saan yöni nukuttua.  Jotkut eivät nuku, ja Transsylvaniassa muuttuvat kaiken lisäksi ihmissusiksi ja imevät niistä rauhassa nukkuvista kaiken veren.  Hetken kun vielä kehittelen, niin pöllönä minäkin ensi yön valvon.  Tai ainakin näen unia kauniista naisvampyyristä, joka herättää minut korvaani lempeästi puhaltaen ja sitten...

No, huomenna - jos vampyyri niin sallii - vien vaimon heti aamusta joihinkin laboratoriokokeisiin.  Eikä se ole edes lukenut.  Käsittääkseni kokeisiin pitää aina paahtaa vähintään edellinen yö.  Tai verikoe edellyttää, että siihen mennään suoraan ratista.  On tuolla kaapissa sellainen suppilo eli tratti, jos menisi sen kanssa.  Ihan mukavaa henkilökuntaa siellä terv.keskuksessa on.  Johtunee siitä, että tulee käytyä niin harvoin.  Tykkäävät siitä, ettei ole alvariinsa rapaa kantamassa heidän puhtaille käytävilleen. Minä en naureskelisi, jos meillä alkaisi porukkaa vaeltaa kuka milläkin lailla valittaen kurakengät roiskien ja lääkäriä inisten.

Kävin minä siellä vuosi sitten oikein asian perästä, niin minä luulin.  Samoin lääkäri.  Tarkisti ulkonäköni, jonka kelvolliseksi totesi.  Kuiskasi korvaani, jonka onnistuin sanatarkasti toistamaan.  Oli sen verran lyhyt kuiske, että muistin sen niin kauan, että kerkesin toistamaan.  Kuunteli rinnan sisustaa ja totesi, että elossa on mokoma, vaikka ei siltä ihan näytä.  Kysyi, että poltanko.  Vastasin, että vasta reilut neljäkymmentä vuotta, mutta voisin kyllä lopettaakin.  Kun kerran tuli puheeksi.  Kirjoitti sitten semmoisen reseptin, jolla saisi apteekista taikatabletteja.  Kiitin ja hain pillerit vähän naureskellen, jolloin tutut supattelivat toisilleen että onko tuo Iisi ruvennut oikein julkisesti heti aamusta ryypiskelemään, kun kylällä virnuilee.  Naapureiden puheista huolimatta en mennyt kapakkaan vaan yritin poliisin kansliaan ajokortin uudistamista ajatellen.  Mutta se oli kiinni, joten menin kotiin vetäisemään ensimmäisen pillerin.  Sen jälkeen tupakka maistui ihanalta.

Seuraavana päivänä menin uudestaan heti aamusauhujen ja kahvin jälkeen.  Siellä sanottiin, ettei ajokorttia vielä tarvitse uudistaa, vaan vasta viiden vuoden päästä.  Kysyin pääni raapimisen jälkeen, että kai tämä lääkärintodistus kelpaa sitten vuonna 2012, mutta toimistohenkilö vain naurahti, että kyllä sitten tarvitaan uusi todistus.  Katsoi sitten perääni merkitsevästi, ei kuitenkaan sanonut sitä ääneen.  Nimittäin, että kuolintodistusta ei tarvitse itse toimittaa.

Ei se lääkärillä käynti ihan hukkaan mennyt.  Rupesi se tupakointi maistumaan kovin tympeältä rituaalilta, joten lopetin tykkänään marraskuussa.  Pian tulee siitä vuosi täyteen.  Enkä ole röyhyttänyt edes salaa nurkan takana.  Niin helppoa se on, kun sen oikein oivaltaa.  Sytyttää vaan kovin hitaasti.