Täytyyhän vanhallakin olla oma puuhapäivänsä.  Nyt oli pikku-iisin hugi.  Kuopus tuli puoliltapäivin kodin muutostöihin.  Järjestettiin tuo ns. kirjastohuone uusiksi - vaikka kirjakasoja on kyllä jokaisessa hyllyssä ja komeroissa loput.  Tämä tietokonerakkine (anteeksi, hyvin olet toiminut tämmöisen tumpelonkin käsissä) siirrettiin kyseiseen huoneeseen, ikkunan ääreen tietenkin.  Sama pihanäkymä aukeaa tästäkin, paitsi juuri nyt, kun on sysipimeää.  Onnistuttiin koko helahoito siirtämääm niin, ettei kovinkaan montaa piuhaa tarvinnut irrottaa.  Jos olisi irronnut yli kolme, niin siinä sitä olisi ihmetelty piuhat suussa ja soviteltu niita joka aukkoon ja sitten olisi pian hermo mennyt jne.
Kirjastohuoneen iso pöytä siirrettiin entiselle tiekkaripaikalle.  Sen pöydän ääressä oli tarkoitus nauttia kaikki paremmat joulu- ym. juhlavat ateriat.   Taidettiin kerran kinkku leikata sen pöydän ääressä.  Käytännössä se oli milloin minkäkin roinan peitossa.  Nyt, uudessa paikassa se saa toimia aamiaispöytänäni, koska siihen voi levittää nautinnollisesti aamun lehden.  Tästä lähtien se on vain ajankohtaisen roinan, leivän murujen, mainosten ja sekalaisen tilpehöörin peitossa.
Siirrot aiheuttavat aina myös uusia siirtoja ja pientä siivousta.  Joten olimme kuopuksen kanssa aika ikshoostid vähän ajan päästä.  Muutaman valaisimen paikkaakin on vaihdettava, mutta se sitten myöhemmin.

Lähdin sitten kuopuksen kyydissä kaupunkiin, koska garderoobini on täynnä sopimattomia parempia vaatteita.  Piti hankkia uusi tumma puku, valkoinen paita, pari solmiota ja vielä lopuksi puoliraskas päällysvaate.  Alan erikoisliikkeessä oli hyvä ja asianmukainen palvelu, sopivat löytyivät ilman nokan tuhiunoita, tarvittavat muutokset lahkeisiin ja hihoihin tekevät muutamassa päivässä.  Lystiä pidin 550 eken edestä.  Naurattaa vieläkin.

Kävin vielä Mestarin Herkussa ostamassa hevosen kuivalihaa (siinä muodossa minusta hevonen on parhaimmillaan, sori vaan, hevostytöt), valkosipulikurkkuja (lurps!) ja tietysti Kulkurille tuoreita muikkuja. Niin, ja grillatun, kuuman tipun, ettei sitten kotona tarvinnut nalkäisenä ihmetellä, että mitä söisi.  Nuorenpana söin aina yhtä hehkeän vaimoni reissusta tultuani, mutta nykyisin riittää se tipu - ja jää vielä yli.

Kun on alkuun päästy...  Äsken puhelimitse naisääni myi t-paitoja koulujen alkoholivalistuksen puolesta.  Tuhlasin paitaan 40 euroa.  Joten panin nyt oikein isolleen, kun on ruvettu kerran tuhlaamaan.  Tosin tällä menolla saa kohta kaivaa ne kuuluisat tuhkatkin pesästä.  Joten en vastaa enää tänä iltana puhelimeen, jos aiotte jotain tarjota. 
Tai jos oikein halvalla saa...