Esikoinen on käynyt armeijan parikymmentä vuotta sitten.  Nyt sitten sai kutsun kertauksiin.  En tiedä, tarvitseeko päivitystä vai mitä, mutta on se ainakin normaaliolosta erottuvaa.  Se touhu on toisaalta mukavaa ja toisaalta hyvinkin rasittavaa.  Kumma piirre on se, että siellä jokseenkin kaikki tekevät parhaansa, välillä vähän enemmänkin, vaikka palkka ei siitä mihinkään nouse.  Lienee jonkinlainen sisään rakennettu velvollisuuden tunto.  Ennen sanoivat sitä isänmaallisuudeksi; nyt niin suuri sana halkaisisi suun.

Itse olen käynyt läpi melkoisen määrän kertausharjoituspäiviä, vaihtelevalla menestyksellä.  Useimmiten suurin harmituksen aiheeni oli tiedon puute.  Vaikka sen vuoksi sitä harjoiteltiinkin.  Joskus oli rasittavia harjoituksia, loppuvuosina lähinnä esikuntajuttuja, joissa joutui valvomaan aika paljon.  Parasta oli ruoka, joka oli aina lähes gourmet-tasoa - ja sitä oli riittävästi.

Yleensä harjoitusviikon puolivälissä oli ns. puolikurssijuhla, jolloin otettiin vähän kevyemmin.  Paljon kevyemmin ei voinut ottaa, sillä harjoitus jatkui täysillä varhain seuraavana aamuna.
Yhdessä harjoituksessa kävimme Jyväskylän Ukko-Metsossa (jo kuopattu) syömässä ja vähän juomassakin.  Olimme armeijan kamppeissa ja siitä seurasi, että selkään taputtelijoita riitti.  Yksi ja toinen jäi nojailemaan pöydän reunaan ja kertomaan hauskoja armeijamuistojaan.  Ei siinä mitään, mukavahan niitä oli kuunnella.  Taisi joku tarjota juomankin.
Mutta kun ilta eteni, niin jututkin kovenivat sinne kitkeryyspuolelle.  Useimmat unohtivat lisäksi, että samanlaisia siviilimiehiä mekin olimme, lainahöyhenissä vain.
Puolen yön kieppeillä katsoimme parhaaksi vetäytyä etulinjasta, kun kasvojen edessä alkoi heilua turhan kookkaita nyrkkejä.
Armi ja Danny olivat jo laulunsa laulaneet.  Kyllä Armi oli niin ihana ja herttainen.  Duon laulutaidoista en arvaa sanoa mitään, kun korvan juuressa riitti niitä muistelijoita.
Ilman fyysisiä tappioita pääsimme takaisin majapaikkaamme ollen heti aamusta teräkunnossa.  Tai siinä kunnossa, kuin veltto siviili voi olla.