6.12.08

edell. osa 5.11.08

He kääntyivät peltoaukean reunalta sivutielle, joka seurasi mutkitellen vanhoja tilustenrajoja ja lehmipolkuja sukeltaen sitten keskelle sankkaa kuusikkoa, joka olisi ollut harvennuksen tarpeessa.  Mainiota sienimetsää, mietti Karjunpää, mutta luultavasti parin vuoden päästä paikalla olisi pelkkä ruma raiskio.
Susiluoto kääntyi kohta edellistä kapeammalle paikallistielle ja pian sama toistui.
-  Taitaa tie kohta loppua tykkänään, kun vattupensaat jo pyyhkivät auton kylkiä.
-  Loppuuhan se kohta ja sitten alkaa vesitie, jota riittää vaikka Lahteen tai Jyväskylään asti. 
-  Jos sinne mökille pitää vielä veneellä mennä, niin sitten on parempi kääntyä takaisin.  Jos täältä nyt  kääntöpaikkaa löytyy.  Enkä edes tiennyt sinulla mitään mökkiä olevankaan.
-  Vaimo sen peri sukulaisilta.  Semmoinen mörskähän se on ja niinkuin näet, niin monen mutkan takana.  Itsekin käännyin monta kertaa väärästä tienhaarasta alkukesästä.  On se kumminkin hienolla paikalla.  Arvotontti, melkein hehtaari.
-  Niin että vesikö tulee ihan rantaan asti?
-  Vesi liplattelee ihan saunan porraskivelle.  Ja saunakamarissa voi vaikka yönsä nukkua, jos ei arvaa lähteä saunakaljan jälkeen heti kotiin.
-  Sanoitkos jostain saunaoluesta takakontissa.  Nyt tekisi poikaa.
-  Älähän huoli, tiedä mitä sieltä vielä löytyy.
-  Kunhan ei ruumista, kuten filmeissä tuppaa tekemään.
-  Tiedä häntä, mitä ovat sinne tunkeneet siellä baarin pihalla, oli sen verran kummaa porukkaa.
-  Pitäisi varmaan illaksi kumminkin kotiin.  Ettei mene uudelleen näkeminen vaimon kanssa heti toraksi.
-  Mahdollinen viivytys on otettu huomioon ja sovittu alustavasti siippasi kanssa.  Että sen suhteen ei tarvitse huolta kantaa.  Eihän se Odysseuskaan suoraan kotiin mennyt sotaretkeltään, vaan kävi ensin yhdessä jos toisessakin paikassa.
-  Ei kai siellä mökillä sentään seireenejä ole odottamassa?
-  Ei ainakaan minun tietääkseni, eikä yhtään kyklooppiakaan tiämmä.
-  No, kyllä tässä suu aikalailla napsaakin.  Jos saunakin odottaa, niin jano sen kuin lisii, eikä se pelkällä järvivedellä sammu.
-  Tuo alkaa olla oikeaa puhetta. Muutenkin  voitaisiin jutella erinäisistä asioista.
-  Niin varmaan, ainakin siitä teatterimiehen arvoituksesta.  Kun ei ole lehtiäkään tullut seuratuksi.
-  Joo, siitä Leimannista...  jaa, tultiinkin sitten perille.

Kuin merkiksi aurinko päästi säteensä valloilleen häikäisten autossa istujat niin, etteivät  he hetkeen nähneet muuta kuin auringon kultaisen kiilan heijastuvan järven laajalla selällä.
-  On on häikäisevä ja vaikuttava näky, Karjunpää ihmetteli samalla kun hivuttautui autosta.  Saunamökin ympärillä nurmi höyrysi kosteana.  Rakennus oli tosiaan melkein vesirajassa kiinni.  Päijänteen vesi olikin märästä kesästä johtuen normaalia tasoaan korkeammalla.  Itse mökki oli jotain 50-luvun halpatuotantoa, hätäisesti vähällä rahalla kasattu.  Paikattuine tervapahvikattoineen aika surkea näky. 

-  Onpa siinä varsinainen huvila!
-  Mutta löylyt on maailman parhaat.
-  Niinhän se aina.
-  Sopii sitä vähän maisemaakin vilkaista.
-  Joo, vettä rantaa rakkaampaa.  Onko sinustakin tullut mökkihöperö:  maailman paras sauna ja maisema, jollaista ei muualta löydy!  Niitä ne toritaiteilijat maalaavat kymmenin juoksumetrein, sahaavat sitten puolen metrin pätkiksi ja myyvät  sopuhintaan ihmisille, jotka siunailevat, että tuohan on ihan justiinsa meidän rannasta kuvattu.  Toki niin, kun se maisema on aina lähes samanlainen.  Vaihteluna vain se, että välillä taivaalla mollottaa aurinko, välillä kuu.
-  Joo, tuolla pukuhuoneessa onkin yksi semmoinen, varmaan Jyväskylän torilta.  Melkein kuin näkymä tuolta vastarannalta.  Yksi saari on vaan väärässä paikassa. Ja aurinko paistaa.
-  Nehän saaret nyt purjehtii mikä missäkin.  Mutta nyt pitäisi saada sitä suun kostuketta.
-  Tosiaan, ota sieltä peräkontista.  Minä laitankin saunan tulemaan ja se on valmis kylvettäväksi, ennen kuin saat ensimmäisen oluen juotuasi.

Totta oli Susiluoto sanaillut.  Muovikassi kontin sivulaidalla oli täynnänsä olutpurkkeja.  Toisen laidan syvennyksessä lepäsi vanha nahkasalkku.  Karjunpää avasi lipsilukot ja tunnusteli salkun sisältöä:  kaksi kolmen vartin korvalääkepulloa ja muutama makkarapaketti.
Muovikassi oli revetä purkkien painosta Karjunpään nostaessa sen ja yhden makkarapaketin nurmikolle.

Alkoi tuntua siltä, että elämisen ilo alkoi hivellä pintaa. Paita lähti melkein repäisten, rintakarvojaan hetken rapsuteltuaan Karjunpää sihautti kaljapurkin auki.  Saunan piipusta nouseva savu tuoksui nenään ja olutryyppy maistui nektarilta, vaikka aika lämmintä olikin.  Ihan kuin ilmakin.

Jatkuu...