Joulu tulossa ja mies vain löysäilee.  Aamupäivällä vielä jotain pientä siivoilua vielä harrastin ja leikkasin pikkukinkusta kunnon siivuja poikasten vierailua ajatellen.  Iltapäivällä kuopus sitten soitti, että tulevatkin vasta huomenna, kun esikoinen joutui lapsenlikaksi.  Eikö  olekin kauheaa, joutua omien lastensa vahdiksi.  Vähemmästäkin mies sekoaa.  Eikä siinä ole läheskään kaikki.  Voiko siitä edes puhua.  No, älkää kertoko muille, ettei koko suvun maine mene.

Nimittäin esikoisen aviopuoliso lähti shoppailemaan kaupunkiin.  Kamalan kauhistuksen kanan sääri! Naisen paikkahan on soppailla kotona, varsinkin joulun lähestyessä.  Onko siellä edes piparit kypsiä, vai onko talon isäntä ainoa kypsä tapaus.  Rouvahan saattaa tuhlata kaikki rahansa siellä turhuuden turulla, kun herra ei ole sivusta valvomassa.  Ei kai semmoista lakia ole, että nainen hallitsisi omia rahojaan.  En ole ainakaan semmoisesta lukenut (enkä lue kyllä mitään muutakaan, lakikin ennen mua syntynyt ja jo pölyyntynyt).  Ostaisi nyt miehelleen edes kunnollisen ja kalliin lahjan (esim. huippuelektroniikkaa tai uuden, toimivan auton), niin tälläinen omatoimisuus olisi jotenkin ymmärrettävää.

Toivottavasta talon lapset eivät liikaa rasita isäparkaansa vaatimalla tätä leikkimään tai ääneen lukemaan.  Olisihan se kauheaa, jos esikoinen ei jaksaisikaan lähteä lahjomaan vanhempiaan niillä monilla arvokkailla lahjoilla, joita hän on pitkin syksyä hankkinut vähistä säästöistään.

Pitäähän ihmisillä olla hyvää tahtoa näin joulun alla.  Minulla ainakin on:  otan luontevasti vastaan hyvinkin kalliita lahjoja ja kiitänkin vielä.  Tai vaihtoehtoisesti tarjoan kupin kahvia, jos aamusta on sattunut jäämään.  Että tervetuloa vaan, pojat.