Ihmeellinen on elämä!  Ja varsinkin blogielämä.  Kirjoitan, minkä kirjoitan - enkä tiedä, mihin tämä päätyy.  Kun tässä ollaan muutenkin aivan hämmennyksissä paikkakunnan muuton takia.  Monesti olemme vaihtaneet paikkakuntaa tai asuinpaikkaa paikkakunnan sisällä, mutta eka kerran näin vaivattomasti (kirjoitin ensin: nain vaivattomasti).  Tarvitsi vain katsoa oman kodin ikkunasta ulkona riehuvaa ilotulitussotaa - ja hups, kahdentoista lyönnillä meistä tuli kaupunkilaisia.

Yhtä vaivattomia ovat nämä blogiuudistukset.  Useimmille.  Itse olen kylläkin jokaisen uudistuksen jälkeen isovarvas suussa pitkään ja hartaasti.  Painelen nappuloita ja nuolia, annan käyttäjätunnusta ja salasanaa.  Sielunikin lupaan myydä, jos vielä kerran pääsen blogiani kirjoittamaan.  Mieluummin tietysti monta kertaa.  Se on sellaista, kun on tullut läheisriipuvaiseksi blogista.

Sitten: hups!  Sielu meni, mutta vuodatus tuli.

Tai, en ole varma.  Sen näkee, kun painan tuosta yhdestä näpykästä.

Tai sitten ei.