Olipa aivan uskomattoman loistava pläjäys, tuo Smedsin ohjaama Tuntematon.  Se iski heti ensimmäisestä repliikistä syvälle hermoon ja oli kerrassaan järisyttävä kokemus.  Kaiken huippuna se työväenlaulun laulaminen ja teatteriyleisön laulattaminen.  Aivan hillitöntä menoa.  Nauroin katketakseni, kyyneleet valuivat pitkin poskia enkä tiedä että olivatko ne naurun vai liikutuksen kyyneliä.

Hillitöntä ja liikuttavaa ja samalla traagista ja hauskaa.  Luulen, että tulevina itsenäisyyspäivinä entisten tuntemattomien tilalla tullaan näkemään Smedsin klassikko.

Mikä meno, mikä lento!