Ei tätä kukaan nainen enää tänään lue, koska kaikki ovat ankarasti juhlimassa punainen ruusu hampaissa.  Miesrukat yrittävät sillä välin saada villiintyneen lapsilauman iltapesulle ja sänkyyn.  Mutta lapsikullat haluavat katsoa vielä yhden K-18 elokuvan, kun se vertavuotava vampyyri on niin kuuli.

Olin minäkin kerran naistenpäivän juhlassa.  Päiväjuttu oli vanhan pappilan salissa, olin kukittamassa jokaisen juhlaan tulevan naisen - oikein parempi puku päällä.  Ritva Oksanen esiintyi näyttävästi ja lauloi koskettavasti ja välillä yleisöä nairattavasti.  Juhlan naisvaltaisuus ei ollut mitenkään outo, yleensäkin kulttuuritilaisuuksissa on yleisöstä 95% naisia.

Minulle oli suuri kunnia olla paikallisessa ravintolassa pidetyssä iltajuhlassa arvoisan madamen seuralaisena.  Taidettiinpa tanssahdellakin ja muutenkin yritin noudattaa niitä hienompia pöytätapoja.  Muuten en yrittänyt esittää itseäni parempaa, sillä siinä olisi Ritvalla ollut naurussa pitelemistä.

Ritva Oksanen on hyvin kultivoitunut ja fiksu taiteilija ja ihminen.  Tosin en tiedä, mitä hän minusta jälkikäteen sanoi, kun minua ei toista kertaa vastaaviin kukituksiin kutsuttu - eikä varsinkaan kavaljeeriksi. Naisista ei aina tiedä. Ja miehet eivät aina muista, koska saattavat sekoittua naisen huumasta - muutamat loppuiäkseen!