Koska minäkin haluaisin olla valistunut, aikaani seuraava ja muutenkin fiksu kansalaisaktivisti, niin sammutin minäkin talomme julkisivun valon Earth Hour -  tunniksi.  En kyllä tajua yhtään, mitä se ketään hyödyttää.  Luin jostakin, että se vähentäisi taivaalle heijastuvaa valosaastetta.  Meninkin juuri äsken ulko-ovelle katsomaan, miten kirkkaana taivas paistaa tänne maahan.  Mutta eipä siellä näkynyt yhtään tähteä, kun taivas oli pilvimassan peittämä eikä yhtään ollut yhteistyöhaluinen.  Katsoin sitten kelloa havaiten maailmantunnin pimeyden jo päättyneen.  En kumminkaan viitsi enää sytyttää ulkovaloa, kun naapuritkin ovat menneet nukkumaan.  Ovatkin kilttiä porukkaa kaikki viisi lähinaapuria, vain yhden naapurin vuokralaisten kolme koiraa välillä kumisevasti haukkuvat harvoja ohikulkijoita.  Mutta se kuuluu luonnoääniin, josta ei voi häiriintyä.  Enhän hyssyttele pihalaudalla sitsittäviä talitinttejä tai varpusiakaan.

Pitäisikö huomenne nousta tuntia aikaisemmin vai tuntia myöhemmin?  En koskaan osaa tajuta tuota kellonsiirtoa.  Yleensä löydän vielä syyskuussa jonkun kellon, jota en ole muistanut siirtää.  Eri paikoissa lojuu joukko rannekelloja, jotka näyttävät mitä sattuu tai sitten niistä ovat paristot loppuneet.  Eikä niihin voi uutta vaihtaa:  kuka tuolla liikepaikoissa kulkisi aikaa näyttämätön kello ranteessa.  Onhan semmoinen tietysti kännykässä, mutta en ole vielä oppinut tajuamaan, että siitäkin näkee ihan oikean ajan.  Viimeksikin, kun kävin tammikuun lopulla kaupungissa, niin piti ostaa uusi kello, että tiesin mennä oikeaan aikaan matkakeskukseen.

Huomenna(kaan) ei tarvitse lähteä mihinkään, joten siirrän aikaa - oliko se nyt tunti eteen - aina kun kello vastaan tulee.  Herätyskellon siirrän viimeiseksi, kun yleensä aamuisin ei ole väliä mitä se osoittelee.  Kissa kertoo, milloin hänen aikansa on lähteä ulos. Ehkä myös minun, ehkä.

Elletään edelleen kuin pellossa.  Kesäaikaan se onkin luontevampaa.