Yöllä pyrytti ahkerasti lunta.  Aamulla oli hämärää, mutta pian jo paistoi aurinko kirkastaen hanget.  En malttanut mennä enää sänkyyn vaan silittelin unista kissaa, kunnes se nousi venyttelemään.  Laitoin kahvin tippumaan ja menin postilaatikolle katti perässä tassuttaen.

Sitä se kevät teettää: unikekokaan ei malta nukkua.  Kohta voin valittaa, etten silimäntäyttä saanut nukutuksi, kun se aurinko ahisteli säleverhonkin läpi!

Nyt kumminkin katolla sulava lumi tippuu hopeisina helminä ikkunan editse ja tuuli pyörittelee kahden ison kuusen oksia.  Tanssivat keskenään lambadaa.  Joka onkin tanssina niitä eroottisimpiä.  Ei sambassakaan sinänsä mitään vikaa ole. Mutta lambada on sitä ihtiään!  Kerran, valitettavan kauan sitten, opetin eräälle nätille naisihmiselle ko. tanssin salat firman pikkujouluissa (tunnustan, että se oli oma vaimo).  Ensin se vähän esteli ja ujosteli, että kaikki kattoo ja nauraa.  Minä arvelin puolestani kaikkien olevan jo sopivasti jurrissa, että meidän eroottisen tanssimme kestäisivät ja ryhdyin opettamaan oikeaa asentoa (olin teeveestä katsonut).  Rytmipuolen vaimo hallitsikin minua paremmin.  Mennä vispattiin minusta ihan tyylikkäästi, ihan innostuin niin, että sitä kesti kotiinkin viemiseksi.  Niitä, jotka muistivat, nauratti vielä maanantainakin.

Itse muistan vielä nytkin, kaksi vuosikymmentä myöhemmin.  Vieläköhän tuo lantio vispaisi.Kokeilen heti selän parannuttua.

Totisesti, kevät keikkuen tulevi, västäräkistä vähäsen, lambadasta ei päivääkään.