Mietiskelin kohtalaisen hartaasti ja pitkään (ainakin viisi minuuttia), mikä olisi tämänpäiväinen hyvä valituksen aihe.  Josta ainakin viisi lukijaa aktivoituisi ja tuohtuisi sen verran, että heittäisi kommentin.  Ja itse heittäisin lisää löylyä blogihuoneeseen niin, että lukulasitkin höyryyntyisivät.

Enkä tietenkään keksinyt mitään.  Olo on ihan luvattoman rauhallinen, ei säre eikä satu, mahakin on sopivan täysi, kun keitin hernerokkaa ison kattilallisen.  Joten ruokahuolto on turvattu useiksi päiviksi, vaikka kuinka ennustaisivat -10 prossan talousalijäämää.  Viekää siitä kattilasta, talousmiehet, kunhan ette kaikki savulihoja vie.  Keitän vielä tuhdit kahvit päälle, kermaa ei ole ja sokerimuurahaiset ovat syöneet melkein kaiken makean.

No nyt yksi pieleen veikannut talousguru (mistahän sekin palkkansa tienaa) irvistelee, että kyllä hänen pitäisi saada mahansa makeaa täyteen.  Ei huolta, kohta on kevät, koivut heräävät mahlan kiertoon suonissaan.  Sieltä sitä makeaa saa.

Taidanpa sopivan hetken tullen mennä pihatontille pienen kairan kanssa, porata reiän sopivan koivun valkeaan kylkeen ja valuttaa sieltä letkun avulla ämpärin täyteen makeaa.  Sitten puolen litran rasioihin ja pakkaseen.

Kesäkuumalla ei ole parempaa juomaa, kuin huurteinen, umpijäinen mahlarasia.  Puutarhassa puuhatessa tulee väistämättä jano, jonka voi tyydyttää pikkuhiljaa sulaneella, mutta raikkaalla mahlalla.

Aah sitä onnen tunnetta, joten jätän valittamisen toiseen kertaan.  Päätän saarnan isävainaan sanoihin, kun hän soitti:  Mitäs HYVÄÄ teille sinne kuuluu?

Isä kun ei tykännyt pitkistä puheluista.

 

J.K.  Se mahla on valutettava ennen silmujen puhkeamista ja reikä paikattava.