Hah, ei vaineskaan, ei se mitään paina.  Ehkä monetkin menevät helpotuksesta huokaisten töihin lepäämään kaiken sen pyhämatkustelun ja sukulaisvierailujen jälkeen.

Meilläkin kävi eilen yksi sukulainen, vaimon siskon vanhin tytär.  Oikein mieltä lämmitti, että joku meitä erakkojakin joskus muistaa ja tulee kysymään kuulumisia.  Eipä ollut paljon seikkailuja hänelle kerrottavaksi sitten viime näkemän.  Kumminkin, riittähän niitä juttuja aina sukulaisten kesken.

Kissakin oli eilisestä auringonotostaan niin lumoutunut, että meni vielä myöhällä ulos, enkä ruvennut sitä koko yötä vahtaamaan.  Tuli takisin vasta tänään puolilta päivin ihan siistinä, joskin unisena.  Selvästi otti tuntumaa kesäkauteen, jolloin yöllinen pienriistan metsästys on parasta kissamaailmassa.  Tosin linnuista se ei piittaa enää pätkääkään.  Niitä pyörii pihassa liian paljon, jotta niissä olisi haastetta.

Viimeksi kävin kaupassa torstaina.  Ruoat ovat riittäneet ihan hyvin, tänään syötiin Elosen leipomon mämmiä, joka oli oikeasti hyvää, mutta ei jaksanut pidättää illan suussa kaivelevaa uutta nälkää.  Kaikki leipätavara oli lopussa, joten piti leipoa grahamsämpylöitä.  Kuumat sämpylät lihaliemen kanssa siirsi nälän yön yli tulevaan aamuun.  Täytyy tehdä itse, kun emme satu asumaan Pariisissa, jossa voisi kipaista kadun yli hakemaan ranskanleivän tai pari croissanttia aamulämpimiksi.  Tosin en ole koskaan Pariisissa edes käynyt, mutta tuommoisesta elämänilosta olen lukenut.

Enkä taida lähteä huomennakaan, vaimokin valittaisi vain pitkää matkaa eikä kissa tykkää paikallisista vahattuviiksisistä herrakissaretaleista.  Vieläkohän siellä menee se Cats-musikaali.  Vai oliko se Lontoossa?  Tai Isossa Omenassa?  Casablankassa? 

Never mind! Let´s have our fun by resting and yawning.