Kun pyhän jälkeen tulee lauantai ennen kahta pyhää, niin kai sen lauantain voi arjeksi laskea.  Voi käydä kaupassa tuhlaten rahaa ihan arkisesti.  En itse viitsinyt vaivautua, kaipa sitä vielä pari päivää pärjää.  Mämmituokkonenkin aloittamattomana.  Olen parina pääsiäisenä yrittänyt päästä mämmin makuun.  Kyllähän se sakean maidon ja sokerin kanssa menettelee, ei pahaa sanottavaa.  Mutta silti, ei meistä varsinaisia ystäviä tule - kuten kinkusta ja minusta:  vielä monta viikkoa joulun jälkeen vietämme monia iltamyöhiä yhdessä keittiön pöydän ääressä itse tehty, tuikea sinappi säestämässä.

Muutenkaan en ole pääsiäisruokia sisäistänyt, johtuneeko lapsuuden tottumuksista.  Äiti ei liene ollut pääsiäisnoitien sukua, kun en juurikaan ymmärrä pashan tai lampaanlihan päälle.  Ja mitä niitä lieneekään.  Ei meillä viljelty edes suklaamunia, vaikka itselleni itse suklaa hyvin kelpaakin, mutta mieluummin muussa kuin munamuodossa.  Kauheata rahan törsäystä sellainen, maksaa nyt pelkästä ohuesta kuoresta ja laaduttomasta suklaasta.  Sisältä löytyvät yllätyksetkin ovat poikkeuksetta pettymyksiä.

Kerran tosin ostin vaimolle sellaisen tosi ison munan, ettei se raaskinut sitä edes syödä, kun oli niin komea.  Huomautin asiasta useasti, mutta ei se auttanut.  Kerran sitten vaimon ollessa muualla, kiikutin sen roskikseen.  Eikä siippa sen perään kysellyt.  Hukkaan meni sekä rahat että suklaa.

Oikeita kananmunia voisi keitellä sipulivedessä.  Niillä saa kauniin, luonnonmukaisen värityksen.  Joskus maalasin tusseillakin, mutta väri meni kuoren läpi, eikä sisustaa voinut syödä.  Vesivärihommissa olen taas aivan onneton tunari:  niitä tuotoksia ei ilkeä edes katsella.

Muutenkin on vähän niin ja näin.  Koko ajan luvataan viittätoista astetta ja sinivuokkojen kukintaa.  Mutta ainakin meillä aurinko on mennyt Lappiin laskettelemaan ja on muutenkin jouluiset hanget korkeat nietokset. 

Mutta kesässähän onkin parasta sen odotus.  Itse kesä ei ole yleensä paljon mitään, onhan se niin lyhytkin.  Viime vuonnakin unohdin merkata sen kesäiltapäivän kalenteriini, kun oli niin kiire nauttia siitä kolmesta vartista.