Irene höyrysi yhä kuuman saunan ja viileän suihkun jäljiltä.  Punaviinin ällö jälkimakukin oli poistunut hien muodossa kehosta.  Tuntui taas hyvältä, miehen konjakista tahmeat sormet ja etenkin ne raskaan huokailun purskauttamat viinahöyryt olivat olleet liikaa.  Onneksi mies taisi sammua loppuyöksi eikä uhoaisi vielä aamullakaan, joten Irene saisi nauttia altaalla auringosta ja parista brandy sauerista.  Voisi samalla hellehatun suojasta seurata puutarhurin puuhia.  Mikä se nyt olikaan:  Manu, Manuel, Manolito?

Ei silti, ei häneen atleettityypit vedonneet, siitä todistuksena oma aviomies.  Pitkään suhteeseen piti olla jotain paljon pysyvämpää.  Kuten sen verran varallisuutta, että se kestäisi isompaakin kulutusta.  Irenen johtoajatus entisenä taloustieteilijänä oli, että vain reippaalla kuluttamisella pidetään globaalia taloutta yllä ja pysytetään bruttokansantuote yli neljässä ja puolessa prosentissa. Sitä menoa hän oli pitänyt yllä avioliiton alkuajoista asti ja hyvin oli mennyt globaalistikin. Yli kymmenen vuotta.  Tosin kiinteistöalalla oli joitain pikku kuplia puhkeillut ja Irene haistoi, että pian hyvät ajat  saattaisivat olla entisiä.  Tutkailtuaan miehensä osakesalkkua Irene oli kauhistunut. Parin miljardin osakenippu ei kohta kelpaisi edes vessapaperiksi ja kohta ei olisi edes varaa ostaa oikeaa pyllykreppiä. 

Mies oli vuosien mittaan ilmeisesti juonut aivonsa tärviölle eikä tajunnut tilannetta, vaan luuli voivansa jatkaa entiseen tapaansa rikastumistaan. Mutta nyt oli kiire, että edes jotain voitaisi pelastaa entisen elintason ylläpitämiseksi.  Mikään maailmassa ei olisi kamalampaa kuin köyhä Irene-parka ja riesana köyhä, juoppa ja vanha miehen retala riippakivenä.  Ainakin riippakivi piti pudottaa pimeimpään syvänteeseen, mitä merestä löytyi - tai syvimpään kaivoon, mitä puutarhuri pystyi kaivamaan.

Irene kipaisi makuuhuoneeseensa ja soitti puutarhurinsa kännykkänumeroon:

-  Hei, Manu!  Niin, anteeksi Manolito, kunhan kiusoittelin.  Tulisitko käymään?  Niin, nyt heti.  Ei, hän sammui olohuoneeseen Napoleonin tainnuttamana ja tajuaa waterloonsa vasta aamulla.  Jos sittenkään.  Tarvitsisin sinun apuasi.  Niin, yhdessä jos vähän toisessakin asiassa.  Tule pian!

Jatkuu...