Toista se oli ennen!  Kesäpoplari ylle ja kadun varteen palelemaan, kun punaliput liehuivat vapun rajussa, räntää viskovassa myrskytuulessa.  Oli niin helppo samastua köyhälistön asialle.  Aatteen lippuja repivä tuuli edusti riistäjää, joka yritti viedä köyhältä sen viimeisenkin vanikan palan.  Kesäkengät läpimärkinä ja nenä valuen oli palattava kotiin vilustumista sairastamaan.  Ainoa toivo oli se kohta koittava vallankumous, jolloin saisimme näkkärin päälle paksun kerroksen margariiniä.

Ei tullut vallankumousta.  Miespolvet vaipuivat unholaan, mutta moni vaurastui sen verran, että sai ranskanleivälleen tuhdin kerroksen meijerivoita.  Ja kuoli sitten kolesterolitautiin, varsinkin köyhässä Pohjois-Karjalassa, jossa ei oltu totuttu ruoilla leveilemään.  Onneksi tuli mies puskista ja pelasti osan karjalaa puhuvista.

Marssirivistötkin harvenivat, tuliset vappusaarnat konsessoituivat, kelitkin muuttuivat vuosi vuodelta lämpimimmiksi.  Kuka nyt kauniilla ilmalla viitsi olla katkera ja vihainen.

Pilalle meni koko kansa.  Ja se on ilmastonmuutoksen syytä.  Tänäkin vappuna teki mieli mennä raitille sambaamaan.  Mutta eihä sitä selvin päin... Oli ihan liian kuumakin, kunhan pihan penkillä kissan kanssa laiskana löhöilin.