hiivitään, niin lupaa ilmatieteen laitos.  Nauttikaamme siis siitä, siis kaikki, jotka kynnelle kykenevät.  Jotka eivät kykene, niin odottakoon hiki otsalla parempaa aikaa: lomaa - ansaittua tai pakollista, ostettua ulkomaan kuumuutta tulevana rospuuttona tai tulevaa eläkeaikaa.  Sitä viimeistä suoraa odotellessa on tietysti jonkinmoinen riski äkkinäiseen rajan ylitykseen, josta ei enää paluuta ole.  Tuuria tässä elämässä tarvitaan runsain mitoin, jotta eläisi pitkään ja mahdollisesti vielä lisääntyisikin säälliseen aikaan.  Ettei sitten vanhana tarvitse keskenkasvuisia elättää ja hyysätä.

En jaksa vanhan polven ukkona käsittää näitä uusioperheitä.  On vekaroita molemmilta tahoilta ja tehdään vielä parit yhteiset.  On elatuksia suuntaan jos toiseenkin ja selityksiä siitä, kuka on mitäkin sukua kenellekin.  Muistelen lukeneeni joskus Mark Twainin novellin sukusolmuista.  Tarina on vanha, mutta ei vanhentunut.  Tosin itse menin sekaisin jo kolmannella sivulla, vaikka jutun luin moneen kertaan.  Näillä kyvyillä olisi toivotonta tehdä omaa sukuselvitystä.

Tänään juuri praatattiin velipojan kanssa puhelimessa. Oli käynyt eturauhasen tutkinnassa, kun oli pissaamishäiriöitä.  Rauhanen oli rauhaton, mutta viesti rauhaa tuova:  lääkityksellä homma pysynee kondiksessa.  Tiedä sitten, miten se toinen homma sujuu, kun se on ollut - sanoisinko shemeikan sukua.  Ettei tule väärin ymmärrystä, niin on pakko sanoa, että veli on pitkä laiheliini, minä lyhyt paksuliini ja muutenkin olemme veljeksiksi kovin erilaisia.  Mutta silti: veljekset kuin ilvekset.

Ehkä seuraavalla kerralla kerron lisää juoruja siitä, kun veli oli äidin suvun syntymäseudulla tavannut miehen, joka oli näöltään ja puheiltaan kuin ilmetty äidin jo edesmennyt vanhin veli.