lopettaa tupakointi puolitoista vuotta sitten.  Mikä upea saunavastan tuoksu lehahtikaan tajuntaan, kun kävin kissaa kyselemässä ulko-ovella.  Vaikka en mikään himokylpijä olekaan, niin se tuoksu:  kun on ensin käynyt nuoressa koivikossa taittelemassa kainalollisen raikkaan vihreitä varpuja, sitten istuu saunan kuistilla siskon miehen kanssa paketoimassa niistä tiukan vastan (=vihta). Sitten saunan puolelle, upotetaan vihreä paketti hetkeksi vesisaaviin ja ravistellaan  sitten vihta lämpimäksi kuuman kiukaan yläpuolella niin, että pisarat sinkoilevat sihisten kuumille kiville ja saunan täyttää pehmoinen, ihoa hyväilevä kostea utu.

Ja se tuoksu raikastaa hengityksen kuin lapsena apteekista ostettu klorofyllipurkka. Eikä viitsisi edes käyttää sitä vastaa sen oikeaan tarkoitukseen, kun se huiskiminen menee helposti sinne masokismin puolelle: lisää vettä kiukaalle ja lisää voimaa läiskimiseen niin, että lehdet irtoavat varsistaan liimautuen ihoon, ja niistä pääsee eroon vasta juhannuksenraikkaassa järvessä.

Vuorotellen kylvettiin, miehet ja naiset pienessä saunassa.  Aamuyöstä sinne sovittiin jo yhtä aikaa.  Ja aurinko nousi järven taakse ja se pienikin hämärä kirkastui aamuksi.

Saunakamarin verhot sulkeutuivat silmien lailla ja koivun lehdet tuoksuivat omaa hienoa aromiaan.

Muistoihin siirtyivät ne juhannukset tuoksuineen.  Vaimon sisko liittyi laskevan auringon kera varjon puolelle.

Kun kurkistin hämärään iltaan, niin alkukesä tuoksussa tunsin selvästi Raijan terveiset:  saunotaan, kun tavataan.