Vielä pari näin kuumaa päivää ja alan nähdä harhoja.  Että esim. Elisabeth Taylor vilvoittelee kuumissaan ja vähäpukeisena tuossa sohvan kulmauksessa pyytäen kylmää drinkkiä, jossa on runsaasti giniä ja jäitä sekä hieman spriteä.

Mutta en jaksa sormeani liikauttaa, saati sitten mitään muuta.  Silmiäni muljauttamalla ilmaisen kyvyttömyyteni minkäänlaiseen järjelliseen tai järjettömään toimintaan.

Tuuletin tuskin liikuttaa hiestä raskasta ilmaa.  Silmissä alkaa hämärtää, väsyttää.  Tuskin tajuan Lisbethin punaisen kellohameen hipaisua paljaaseen reiteeni.  Luulen käteni tarttuvan hänen pyöreään lantioonsa, mutta sekin on vain unta.

Herään sohvan kulmasta kädet puutuneina.  Niitä oikoessani muistan, että se silakkalaatikko on tehtävä tänään, etteivät kalat ja lihat pilaannu tässä helteessä.

Sillä liha on heikko ja on heilaton helluntai.

Onneksi on sentään vaimo.  Vanhahan se Lisbettikin alkaa olla.