Kissa on ollut tänään kovin vaisu.  Samaa tosin voisin sanoa itsestänikin, paitsi että diagnoosi on omalla kohdallani pelkkä laiskuus.  Kulkuri sitävastoin makaili grillipaikan nahkasohvalla kaiken päivää eikä suostunut edes syömään, vaikka tulikin puupenkille katsastamaan tarjoamisiani.  Katsoi vain jotenkin alistuneen oloisena.

Iltapäivällä menin alapihan puolen kellariin ottamaan vesimittarin lukeman ylös, kun kerran vuodessa kyselevät semmoista. Kissa oli kuullut toiselle puolen taloa ja tuli vahtikissana tarkistamaan. Kurkisti hyvin varovasti avoimesta ovesta, tunnisti minut ja tarkisti tilat ilmoittaen sitten äänekkäästi kaiken olevan kunnossa. 

Lähti sitten tassuttelemaan takaisin grillipaikan sohvalle.  Itse lähdin vielä tarkastuskierrokselle märkäpohjaiseen puutarhaan (nykyisessä kunnossaan pitäisi käyttää sanassa lainausmerkkejä).  Raparperit olivat jo 10-20 senttisiä terhakan näköisiä alkuja, marjapensaissa ja lievää vihreää, samoin omenapuissa - ja itse hengästyin jo pelkästä kiertomatkasta.

Kissakin oli kääntynyt takaisin ja kulki jäljessäni kuin uskollinen koira.  Kuitenkin vähän pää painuksissa ja haluttoman oloisena.  Tuli sitten samaa reittiä sisälle ja asetttui sohvalle levolle nukkuen aina iltayhteentoista, jolloin naukaisi varoittavasti.  Vein sanomalehden oksutuksen alle.  Olisiko ollut karvaisia hiiriheimoon kuuluvia jäämiä.

Kulkuri meni ulos happea haukkaamaan.  Tuli sitten takaisin ja nukkuu nyt kaikessa rauhassa sohvalla.  Olen vähän huolissani, ei ole sekään enää mikään teinikissa. Enkä minäkään teini, enkä varsinkaan kissa.

Mikä itse haluaisit olla, ellet olisi ihminen?