Tänään tankkasin ensimmäisen kerran Ka:ni. Sopi sinne kolmisenkymmentä litraa, vaikka pieni auto onkin.  Hetken aikaa kesti saada tankin korkki auki, onneksi ei kertynyt itseäni viisaampia kommentoimaan.  Kun en ole henkeen ja vereen varsinainen automies enkä autoista ja niiden kestävyydestä syvällisesti keskusteleva Tekniikan Maailman himolukija, niin sitä tuntee itsensä hieman alamittaiseksi sellaisissa paikoissa kuten huoltoasemien baarit tai vaihtoautoliikkeiden pihat.

Ehkä olen vanhanajan snobi, kun viihdyn paremmin liikkeissä, joissa myydään vain uusia autoja, sillä niissä ei kukaan tule potkimaan renkaita.  Eikä rahasta juurikaan puhuta häveliäsyyssyistä, vaan sellainen pikkujuttu kuitataan hyvin hiljaisesti, mutta tehokkaasti.

Tosin koin jossain vaiheessa pientä alemmuutta, kun uusi autoni maksoi vain jonkin verran reilut kymppitonnin.  Kun oikeat uuden auton ostajat heittelevät sen verran kolikkoina romanialaisten kerjuuturistien muovikuppeihin.

Mutta pääsin kumminkin haistelemaan uusien autojen tuoksuja, tuomaan yhden sellaisen jopa kotiin asti.  Hyvin se on kotiutunut, tutustutaan toistemme tapoihin pikku hiljaa ja katsotaan kuka on isäntä.

Kissakin on jo pari kertaa käynyt rapsuttelemassa takakontin lattiamattoa. Eli on silläkin asiaan jotain sanomista.  Milloinka lähtenee mukaan ajelulle, sen aika näyttää.