Hirveä peto se susi, kun vei kesän.  Hukka sen peri ja on nyt hukassa.  Olisi pitänyt laittaa hukkaamis- ja lähestymiskieltoon koko Iso Paha Susi.  Liekö samaa reittiä mennyt sekä Punahilkka että kolme pientä porsasta.  En ole ainakaan näillä main nähnyt.  Itse en ole ainakaan porsasta syönyt sitten kevääntulon, alaikäistä kanaa vain.  Jokohan se Punahilkka olisi täysi-ikäinen?  Kun siitä viimeksi luin, niin olin itsekin alaikäinen ja -kasvuinen.  Jälkimmäistä olen vieläkin, paitsi horisontaalisesti on tapahtunut huomattavaa kehitystä.

Että taitaa Punahilkkakin olla jo vanha täti asuttaen sitä mummonsa vanhaa mökkiä.  Lienee se syvällä metsän varjoissa sijainnut pihapiirikin kymmenkerroksisten tornitalojen piirittämä.  Seuraavaksi tulee suden sijasta kauhakuormaaja, joka rouhaisee parilla haukkaisulla sekä mökin että Punahilkka-mummelin.  Tilalle tulee viereisen kerrostalon parkkipaikka, kun niistä on huutava pula.

Eihän siinä ole mitään laitaa, kun kuudennen kerroksen viime vuoden mallia olevan bemarin omistaja joutuu pitämään kallista autoaan mittaripaikalla kadun varressa.  Omistaja kyyhöttää kaiket illat töiden jälkeen polvillaan autonsa välittömässä läheisyydessä Autoliiton lippalakki ylösalaisin jalkojensa välissä kerjäten - samalla kaikkein kalleintaan vartioiden - ohikulkijoilta paria ropoa pysäköintimittaria varten.

Ja Punahilkka-pahis vain mökissään halusi homehtua, eikä yhtään ajatellut kerrostalonaapuriaan.  Että täytyyhän silläkin joku kulkupeli olla.  Onneksi valitukset ympäristöministeriöön, sosiaalihallitukseen, oikeusasiamiehelle ja jätehuoltoon panivat vauhtia rattaisiin.  Eikä mummolle ne pari kauhaisua edes tulleet kohtuuttoman kalliiksi.  Tosin perintäkulut söivätkin sitten kohta Punahilkan kansaneläkkeen kokonaan, ettei jäänyt enää ruokarahaa.

Ei se mitään.  Kuolinkamppailu oli lyhyt ja armollinen, muutenkin valmiiksi pelkkää luuta ja nahkaa.  Ei tarvinnut edes kallista petipaikkaa mistään hankkia, kun taisi se paha susi keittää luusoppaa.

Mutta bemari-mies sai parkkipaikkansa, josta hän oli kovin iloinen siihen asti, kunnes kirroosi ja korroosio iski.

---------

Piti kyllä kirjoittaa ihan muusta.  Mutta kirjoitin sitten tuon lämpimikseni, kun ulkona on niin hiton kylmä.