Vanhojen Suomi-filmien tapaan meidän Kulkurimme ei ole agronomi, mutta muuten erittäin fiksu ja filmaattinen kissa.  Sillä on ylimyksen käytöstavat ja maankiertäjän vaisto.  Ja edellyttää säällistä kohtelua myös ihmisiltään.

Kesä on Kulkurin kulta-aikaa ja viihtyy sisätiloissa vain reippaan sadekelin vallitessa.  Sen isäntä on arvoasteikossa jossain jumalan ja paavin välimaastossa, koska se kohdistaa märkänä syyttävän volinan isäntäänsä.  Kukapa muu voisi säät huonontaa. 

Viimeaikaiset helteet se pitää hyvänään ja omana ansionaan.  Tosin tänä iltana se oli aika voipuneen tuntuinen ilmestyessään pihapöydälle reissuiltaan.  Ruokakaan ei kelvannut, ainoastaan häntä viuhahteli - sekin hieman laiskasti.

Katsoin äsken yön tilannetta.  Pari siiliä jatkoi vielä syömistä, yksi oli sammunut ruokakupin ääreen.  Vettä ovat litkineet kaikki viisi pitkin päivää.  Eivät nekään ole jaksaneet pahemmin kinastella, kun lienee niillä muutenkin hiki.

Mutta Kulkuri oli häipynyt taas yövuorolleen parin tunnin levon jälkeen.  Taitaa tehdä kolmea vuoroa.  Talvella voi sitten ottaa rennommin.