millainen juhannussää on, jos vain seura on hyvää - ja edes jonkinmoinen katto pään päällä.  Jos ei ole, niin kukin syyttäköön itseänsä huonosta valmistelusta.  Sillä eihän juhannussäällä ole vakuutusta siitä, että se olisi lämmin tai jopa helteinen.

Joskus varhaisessa teini-iässä olimme juhannusta vietämässä Tikkakosken lentokentän liepeillä serkkupoikien kanssa.  Ihan keskenämme, ilman holhoojia.  Sehän oli jo seikkailua sinänsä. Eikä siihen aikaan juhlintaan liittyneet minkäälaiset örveltämisaineet.

Ainakin parina juhannuksena siellä ihmeteltiin lentonäytöksiä ja maan parhaita esiintyjiä.  Ainakin Tapio Rautavaara lauloi daika daika duuta ja muita ralleja ja yksi lentokone lensi ylösalaisin ja romahti siitä äkkiä maahan niin, että lentäjä-rukka kuoli.

Oli kaikenlaista muutakin tivolimenoa.  Yhdessä teltassa esiintyi taikuri.  Olin tietysti etupenkissä, että näkisin tarkkaan sen taikurin huijaukset.  Se näytti minulle - kiltin näköiselle pojalle - yhtä korttia ja käski pitämään sen mielessä. Sitten se sekoitti pakan ja kohta otti saman kortin esiin, jonka oli minulle näyttänyt kysyen, että olihan kortti sama.

Tietysti se oli, mutta väitin toista.  Ajattelin huijata huijaria, joka suuttui pahanpäiväisesti.  Plörinäksihän se korttitemppu meni ja häivyinkin teltasta aika liukkaasti, etten olisi selkääni saanut.

Olen aina ollut sitä mieltä sen jälkeenkin, että taikureille voi valehdella mielin määrin eikä semmoista viaksi lasketa.

Ovathan ne käsistään käteviä, mutta sana se on, joka oikeasti painaa.