Eli juhannusaaton sade alkoi justiinsa.  Kerkesin sentään päivällä grillamaan palan lohta ja muutaman häränlihapihvin.  Maisteltiin vähän molempia.  Foliopaperissa haudutettu lohi oli sopivan kypsää ja maukasta, mutta siihen roiskahti vähän liikaa valkopippuria niin, että piti aivastaa pari kertaa.  Pihvit olivat myös meheviä, kuten K-kauppias oli kehunutkin.

Uusi K-kauppa on avattu vasta kuukauden päivät sitten.  Jotenkin tuntuu kotoiselta, kun siinä kaupassa on selkeästi asiakkaiden kanssa jutteleva isäntä.  Toista on jotenkin persoonattomassa S-ryhmän liikkeessä, joka onkin ollut paikkakunnalla monta vuotta hallitseva päivittäistavarakauppa.  En edes tiedä, kuka siellä on myymälän esimies.  Kassat ovat kyllä oikein mukavia ihmisiä, mutta muuten on touhu vähän etsi ketsi santum caure.

Kesken kirjoitukseni Putkimies soitti puhuen mukavia ja kutsui samalla tuohon lähelle Päijänteen rantaan yhdeksäksi kokolle.  Lupasimme poiketa, kun ei ole sen kauempana eikä tarvitse välttämättä edes auton kyydistä nousta tulen nähdäkseen.  Siinä ei silloin pieni sadekaan haittaa, jos vain kokon saavat syttymään. Pääseepähän Ka:kin pienelle juhannusajelulle, ettei sen koko aattoa tarvitse yksin kököttää.

Kommentoin sitten myöhemmin, että miten paloi.

------

Käytiin kokolla, koko kokko paloi poroksi.  Katsoimme keskiyön juhlaa auton istumapaikoilta, haitari haikeasti soi ja Päijänne lepäsi rauhallisena.  Putkimies kävi juttelemassa.  Lähdimme siitä sitten, kun ei ollut paistettavia makkaroita ja kiertelimme lähitienoita.  Oli kovin hiljaista.  Puhelin piippasi kesken ajon, piti vähäksi aikaa pysäyttää.  Entinen työkaveri soitti, oli seuraa vailla.  Vaikka oli hänellä siellä omakotitalossaan kissa ja koira, ne kai nukkuivat.  Lupasin mennä huomenna käymään.

Palailtiin kotiin kiertotietä, jota vaimo ei tiennyt olevankaan.  Tuntui kuin olisi pitemmälläkin reissulla ollut.  Kun harvoin käy missään, niin...

Pimenee, tai ainakin täällä sisällä viidakon keskellä tuntuu siltä.  Eikä kunnon kaatosadetta sitten tullutkaan.  Harmi, olisi tuntunut mukavalta tuntea sitä ainoaa oikeaa iloa eli vahingoniloa.

Näine hyvineen on mentävä petiin.  Mutta ensin juon pari kaljaa!