minun kirjoittaman, mutta luettuani muutaman ystävän blogin, niin hukkui se johtoajatus.  Tai sitten vain sormia syyhytti ilman varsinaista asiaa.

Vähän sama juttu, kuin joskus koulussa - tai oikeastaan keskikoulussa - siellä ihanneopettajani Ritva Ahonen kirjoitti ainekirjoitustunnin alussa aihe-ehdotelmat taululle.  Suorastaan kihisin uteliaisuudesta: löytyisikö sieltä se sopiva juttu vai pitäisikö turvautua vapaa-aiheeseen - ilman haastetta.

Muistan hyvin yhden otsikkoehdotuksen: Varjot lankesivat yli tien.  Lankesin saman tein siihen.  Muistin ne lapsuuden kapeat kärrytiet äidin polkeman pyörän tarakalla, jolloin joskus aurinko, toisinaan taas kuu loi rytmikkäitä ja äkkiä leikkaavia valojaan ja varjojaan tien yli.

Siitä kirjoitin ja siitä tunnelmasta. Luin sen luokalle ääneen, sen jälkeen Ahonen sanoi, että muuta se ysipuolonen sinne aineen perään kympiksi.  Ja  minähän muutin ja olin hetken verran leuhka.