on tämä Suomen sään vaihtelevaisuus ja vuodenaikojen kontrastit.  Vuorollaan jokainen pääsee valittamaan juuri k.o. henkilön persoonaan, työhön, terveyteen tai vapaa-aikaan sopimattomasta säätilasta.  Paras sää vallitsee silloin, kun sitä ei huomaa eikä siitä muista puhua.

Juttelepa säästä kevyesti tai tyhjentävästi jossain Afrikassa, jossa puolet vuodessa lämpötila jollottaa neljässäkymmenessä.  Tai sadekaudella tulee joka päivä taukoamatta vettä sellaiset puoli metriä.  Puhu siinä sitten fiksusti ja pohdiskelevasti huomisen keliä.

Täällä Suomessa sen sijaan voi tuntikin vierähtää rattoisasti naapurin kanssa pohtien sitä, että leikkaisiko nurmikon tänään vai odottaisiko sitä sadetta huomiseen, että voisi sitten jättää leikkaamatta.  Ja haukkua samalla Ilmatieteen laitoksen pataluhaksi siitä, että eilenkin satoi kaksi tuntia, vaikka se lupasi vain pienen kuuron.  Taitavat olla sokeitakin siellä.

Eikä säästä puhuminen ole tietääkseni aiheuttanut ainoatakaan perhe- tai sukuriitaa, ei veljestappoa tai isänmurhaa, vaan kaikki ovat saman veroisia sään ennustajia.

Paitsi se yksi sammakko oli kyllä yliveto.  Näyttelikin telkussa niin hyvin, että kukaan ei jälkeen päin muistanut, mitä se oli sanonut, vai oliko sanonut mitään.  Siitäkin aiheesta käytiin monia ystävällismielisiä väittelyitä.

Minusta sen kesäennustukset osuivat täysin kohdalleen noin yhden kuukauden tarkkuudella.  Aika hyvin sammakolta.  Osaisipa se Ilmatieteen laitoskin.

Mitähän se on ensi viikoksi luvannut?  Taytyy katsoa uutiset.