Kun katsoin tänä aamuna veeseen peiliin, niin en ensin nähnyt oikein mitään.  Joten oli pakko pestä Nukku-Matin roiskeet silmistä ja katsoa uudemman kerran.  Ensin hämmästyin, sitten pelästyin, sillä sieltä tuijotti se Iisi (joka ei ollut vieläkään käynyt parturissa)!  Joo-o, ihan se sama, jota SusuPetal haastatteli ja eilen blogissaan julkaisi sensuroimattoman haastattelijan version lyhentämättömänä, tosin ilman ääntä, mutta kuvan kanssa.

Olen minä onneniisi, kun saan ihailla naamaani heti seuraavana aamuna ihan ensimmäisenä siitä peilistä.  Olen melkein yhtä otettu nähdessäni miss Suomen valokuvan sifoniyöpuvussaan sängyssä lepäämässä kruunauksen jälkeisenä aamuna.

Paitsi että minua ei ollut kukaan meikannut eikä pehkoa harjannut ja mahakin pullisteli peilin alareunan alta kuin pyrkien mukaan loistokkaaseen elämään, josta saisin nauttia ainakin iltapäivään asti. Päätin edelleen pysyä au naturel - linjalla pyyhkien vain huolettomalla eleellä luontevan harmaita etuhiuksia pois jäämiehensinisten silmieni edestä, luomien punaisten reunojen vain korostaessa syväkuinmeri-tuntua.

Todella, kuin ilta Välimerellä, huokasin ja yritin viheltää kyseistä tangoa, mutta puhallus oli kuiva kuin föhn-tuuli. Vaimokin kömpi esiin täkkinsä alta.  Kerroin hänelle sensaatiomaisesta haastattelusta ja varoitin menemästä ulos, koska se sopulilauma tietysti oli piirittänyt koko talon.  Vaimo otti asian oudon rauhallisesti kysyen, että onko siellä sitä kahvia, kun täällä haisee vain hiki.

Tulin heti tolkkuihini ja keitin ne hiton kahvit.  Hain lehdenkin, eikä siellä pihalla olleet kuin ne nälkäiset oravat ja Kulkuri vaatimuksineen.

Mutta odottakaahan, kunhan päätän kertoa sen jutun 20 vuoden takaa, kun pääsin Ilta-Sanomien etusivulle. Oikein kuvan kanssa, jäätelötötterö vasemmassa kädessä... vai oliko se oikeassa?

Sekin juttu on taivahan tosi!