SusuPetalin haastattelun jälkeisen euforian ja puolen päivän kuuluisuuden jälkeen lienee aika palata tavallisen kuolevaisen olomuotoon ja ruveta seurustelemaan tavallisten ihmisten kanssa.

Haloo!  Eikö kukaan halua seurustella kanssani?  Enhän ole hääppöisen näköinen:  lyhyenläntä ja ylipainoinen (paitsi kuussa), mutta illathan ovat hämärtymässä eikä ulkomuodolla liene niin suurta merkitystä kuin kristallinkirkkaina kesäkuun öinä.

No ,ei kun ei!  Kyllä te tavalliset ihmiset olette tylyjä.  Ns. pintaporukka olisi ottanut minut avosylin vastaan, mikäli kuuluisuuteni olisi ylettänyt sinne asti.  Ainakin, jos olisin ryhtynyt seurustelemaan pääministerin kanssa.  Ajatelkaa nyt niitä lööppejä:  PÄÄMINISTERI  KIHLOIHIN  ELÄKELÄISPAPPARAISEN  KANSSA !  KATSOKAA  KUVAT  PAPERILEHDESTÄMME  JA  KAUHISTUKAA!

Seiskassa olisin pallotellut pelkissä alkkareissa keskiaukeamapoikana.  Ehkäpä pinkin vuoteen toisella puoliskolla olisi venytellyt se... mikä sen tekoblondin nimi taas olikaan?  Joka tapauksessa hänen vaalennettu hiuskuontalonsa vasten omaa harmaata pehkoani  ja läskini hänen kaloreitaan hipoen olisi ällött... ällistyttänyt melkein koko kansan kaikki ikärajat sekoittaen.

No, elämä on pelkkää konditionaalia, olen huomannut.  Paitsi silloin ihan nuorena, kun vielä luuli olevansa jotakin.

Mutta viimeistään koulussa sitä heräsi todellisuuteen.  Jos sen kesälomalla unohti, niin syksyllä totuus taas taottiin päähän.

Kuten tänäkin aamuna. Tällä kertaa sanon syyksi kotikasvatuksen.

Joka tapauksessa:  Haluan tässä vaiheessa käyttää tilaisuutta kiittääkseni kommentoijia ja etenkin ystävääni SusuPetalia haastattelusta.  Korostan vielä, ettei Susulla ollut tarkoitus nolata Iisiä, vaan Iisi teki se ihan itse - nauttien joka hetkestä.

Älkää kuitenkaan tehkö samaa kotona.  Jos kumminkin teette, niin varmistakaa, ettei kukaan näe.