Kun ei ole mitään asiaa, niin on pakko väkertää asiaton kirjoitus.  Eli seuraavasta ei kukaan tule hullua hurskaammaksi, paitsi itse saatan tulla entistä hullummaksi.  Hurskastelua harrastan omiksi tarpeiksi.

Usein asiaton kirjoitus käsitetään väärin.  Solvataan nimeltä mainittua henkilöä valheellisin ja paikkansa pitämättömin perustein.  Tai sitten tiedetään henkilöstä häpeällisiä juttuja, jotka heitetään julki.  Vaikka ei pystyisi niitä todistamaan.  Siitä joutuu helposti leivättömän pöydän ääreen, eikä siinä auta omat eväät häkin rämähtäessä kiinni selän takana.

En ole lakia lukenut, eikä minullekaan ole lakia luettu.  Itse asiassa en ole saanut edes pysäköintisakkoa, puhumattakaan ylinopeussellaisista tai herjausjutuista.  Olen siis elänyt hyvin säällistä elämää, tai pikemminkin on käynyt hyvä tuuri.

Kuten Janne Ahosella, joka kisamatkoillaan innostui pari kertaa ryypiskelemään Risto Jussilaisen kanssa.  Ymmärrän Jannea ja Ristoa, itsellenikin on käynyt niin.  Otetaan kaverin kanssa parit kaljat ja vain ne parit - so help me God.  Juttu kulkee, naurunremahdukset kaikuvat nurkissa ja aivan käsittämättömän äkisti yö vaalenee aamuksi ja pitää lähteä hommiin.  Joku laskemaan mäkeä, joku työmaalle.

Enempi paha on, jos sen mäenlaskun päätteksi lentää rapulaisen kotkan lailla 240 metriä ja senkin turvalleen.  Ainakin siinä päänsärky asettuu, kun muualle sattuu vielä enemmän.

Itse en ole edes selvinpäin kiivennyt mihinkään korkeaan torniin saati sitten laskenut sieltä.  Mutta tarpeeksi inhottavaa oli sinne tavalliseen työhönkin mennä, joten sitäkin oppi välttämään, siis sitä yöllisen huuruista ilonpitoa.

Töihin meno oli ihan tavallisessakin olotilassa tarpeeksi kurjaa.

Tulikohan nyt tarpeeksi asiatonta kirjoitusta.  En edes solvannut Janne Ahosta, vaan tunsin syvää sympatiaa reilua jätkää kohtaan.   Ihan selkeästi on aito härmän jätkä.  Parilla makealla paljastuksella kirjakin myy varmaan maltaita laariin.  Kun se perhekin on elätettävä.

Vaarana on tietysti se, että käy kuten 50-luvun mäkihyppääjälle Hemmo Silvennoiselle, joka Keski-Euroopan kiertueelta pakinoi sanomalehteen silloisten urheilijanuorukaisten illanviettotavoista.

Seuraavan kisan Hemmo hyppäsi silmät mustina.  Törmäsi hyppääjä siihen kuuluisaan ovenpieleen, kai.

Jannehan on tekemässä paluuta.  Kannattaa ottaa ne isot aurinkolasit mukaan, vaikka Jussilainen onkin lopettanut uransa.