Kurkikin jo lähti - tai ei kai sentään vielä.  Eiväthän soiden karpalotkaan ole vielä jäässä. Mutta luulenpa, että vähemmän arvokkaana kulkee kurkikin suollansa pyrstösulkien roikkuessa märkinä sammalmättäitä viistäen.

Kohta on sopiva aika kokeilla veljeltä saamiani pieksuja.  Oikein kyläsuutarin käsin tekemiä kiveräkärkisiä komistuksia.  Velipojan varpaat eivät enää kestäneet saappaiden jalkaanvetämistä, joten sain ne omakseni ihan suit sait ilmaiseksi. Ei meillä ole kuitenkaan tapana kauheasti kiitellä, ulkomaalaisten ja ranskalaisten tapoja semmoiset ovat.

Vähän puuskututti itseänikin niiden sovittaminen, kun jalkapöytäni on  niin rintava, mutta jallassa ne olivat juuri sopivat.  Kun vielä eilen pehmitin saappaita kunnon nahkarasvalla, niin jopa käy jalastelu kuin luomisen työ.

Pitää varmaan mennä sienimetsään niiden kanssa rymistelemään.  Vielä lierihattu päähän ja norjalainen villapaita (sekin velipojan avokkaalta, tosin ei ihan ilmaiseksi, vaikkakin melkein) viimeistelee kokonaisuuden metsäkelpoiseksi.  Varokaa karhut, sudet, hirvet ja h-kärpäset, täältä tullaan.  Kunhan keretään.  Ainakin uhotaan niin, että itselläkin pahaa tekee.

Kissa lähti ulos (ei kuitenkaan sieneen, ei ole saapasjalkakissa), kun juuri nyt tuulee kuivasti - maattuaan taas tietokonetuolilla tuntikausia siirtyäkseen sitten isännän viereen sohvalle pienelle rapsutuskeikalle.  Siis isäntä teki työt ja kissa kehräsi.

Mitään mainittavaa en aio tänäänkään tehdä.  Voin vedota masentavaan säähän, sen syytä tämä vetämättömyys (viimeksi se oli helle).  Kyllä minä muuten!  Pitäisi sentään ruokakaupassa poiketa ja laittaa sitä ennen sukat jalkaan, ja kengät.  Puserokin vielä.

Tuon kokoluokan urakkaa ajatellen pitääkin mennä ensin sohvalle lepäämään.  Se taas aiheuttaa ylimääräisen energiahukan, kun sieltä on ponnisteltava seisoville jaloilleen ( tätä menoa minut hukka perii).  Vaikken mikään hujoppi ole, niin saattaa sellainen äkillinen kohottautuminen huipauttaa korkean paikan kammoa - ja sitten myöhemmin kaupan pysäköintipaikalla torikauhua.

Elämä on täynnä haasteita.  Mutta perheellisen ja kissallisen on ne vain urheasti kohdattava!

Joo, joo, lähden heti kohta, kunhan...