Tämän päivän sään katsoisin olevan otsikon kaltainen.  Urho Kekkonenhan ilmaisua aikanaan käytti, kun häneltä kysyttiin mieluisinta ulkoilusäätä.  Tykkäsi mitellä voimiaan sekä ihmisiä että luonnovoimia vastaan.  Taisi aika hyvin pärjätäkin, vaikka varsinkin loppuvuosina taisivat olla enempi näytöstilaisuuksia kansalle.  Ja henkilääkärit vielä väittivät lähes kahdeksankymppisen Ukon olevan 40-vuotiaan fyysisessä kunnossa.  Eikä lehdistö uskaltanut toisin sanoa.  Se itsesensuuri nähkääs!

Itse sain viime talvena tarpeeksi em. keleistä raahatessani pyöräkassia kymmensenttisessä sohjossa ylämäkeen ja  vastatuuleen.  Naamaa paleli ja tuulenkestävän puseron alla höyrysi kuin turkkilaisessa saunassa.  Jalat alkoivat olla jo tammikuussa  siinä kunnossa - ja samoin pää - että tilasin sen auton.  Jonka sitten sain vasta kesäkuun alussa.

Mutta hyvä niinkin.  Vaikka huvikävely onkin jäänyt luvattoman vähäiselle.  Tänäänkin oli ihan mukava katsella, kun satoi ja tuuli vaakasuoraan - varsinkin, kun tuulilasin takana ei naamakaan kastunut. 

Kekkosen ajatusmaailmaa kyllä ymmärrän, vaikka en vastarinnan kiiski olekaan.  Tai olisiko Urho ollut vastarinnan kuningaslohi, pisti omat vastustajansa nurin yhdellä pyrstön heilautuksella, tosin kaatuen monesti itse petiin, kun naiset heilauttivat omia pyrstöjään. 

Mukava oli itsekin joskus juniorina tunkeutua huonon kelin sekaan, antaa sateen kastella oikein kunnolla tai tuiskun ja pakkasen ritistä kasvoille ja tuntea olevansa pieni lastu ja kuitenkin täynnä elämää luonnon villissä menossa.

Antaa vaan tulla tuulta ja vettä, kunhan patterit pysyvät lämpiminä ja sähköt toimivat.  Myrryskelistä perinteisessä merkityksessä ei niin väliä!