Kissakin tuli iltamenoiltaan, vaimo on nukkunut jo kolme tuntia ja itse ollut menossa viereiselle petille jo ainakin tunnin.  Meinasin, etten tänä iltana kirjoita yhtään mitään, kun ei ole asiaa - eikä juuri kukaan kommentoikaan.  Ajattelin siis pitää muutaman päivän luovan tauon.  Kun aivot ovat lähinnä kaurapuuron kaltaista massaa, eivätkä edes poreile siihen malliin, kuin se puuron pinta kasarissa hellalla helmeilee.

Mutta enpä osannut kumminkaan mennä tuppisuuna sänkyyn.  Sen verran pitää sanoa, että hyvää yötä ja kauniita unia.  Eli sen saman, jonka toivotin vaimolle monta tuntia sitten.

Hän vastasi jo puoliksi unissaan: Kiitos, kulta.

Jotenkin tuntui hyvältä!