Remarqueta lainatakseni ei länsi- eikä muultakaan rintamalohkolta kuulu läheskään edes pieniä uutisia.  Henkilöt ovat vetäytyneet Polgaraa myöten omiin liemiinsä muhimaan.  Itsekin voisin olla sipihiljaa, mutta sellainen pakkomielle hallitsee mieltä, että on kirjoitettava illan päätteeksi edes se, ettei ole mitään sanottavaa.  Eli vähän semmoinen toivotus, että hyvää yötä kirvesvartta.  Joka tarkoittanee tyhjän toivottamista.

Lisäksi 99 sadasta ovat jo nukkumassa tai muissa petipuuhissa, tai kapakassa vetämässä sitä viimeistä juomaa, jota sitten katuvat huomisen päivän.  Mutta onneksi on sunnuntai, kunhan muistaa ottaa sen katumuspillerin tai muunlaisen särkylääkkeen.  Tosin sydämen särkymiseen auttaa vain aika, eikä pilleri. 

Itsekin olen lähtökuopissa petiin.  Vaimokin nukkumassa ilman jalan verenvuodatusta.  Vielä vuorokausi sitten tuli lisävuoto nilkkaan samasta reiästä, jonka onnistuin nopeasti tukahduttamaan.  Pari mattoa meni taas pesuun.  Varppeillani olin koko päivän, mutta onneksi ei tullut uusia vuotoja, josta olen kovin tyytyväinen.

Illalla hehkui piristystä koko tähtitaivas, eikä ollut edes kovin kylmä, joten saatoin keekoilla roskaämpäriä viedessäni niska kenossa harvinaista ilmiötä kaiken sen sadesään jälkeen.

Hei, ihmiset, älkää unohtako kirjoituskykyänne, vaikka elämmekin vuoden inhottavimpia aikoja.