Istuin koneeni ääreen vilkuilemaan viime uutiset ja vaihtuneen vuorokauden ensimmäiset blogitukset, kun havaitsin verhon reunassa pientä liikettä.  Tiimarin lukulaseilla tihrusin pienen valkoisen paperipalan työntyvän esiin.  Se oli kiinnitetty käytettyyn hammastikkuun, joita lojuu pöydälläni valokuvien, paperipinojen, Topz-vanupuikkojen ja yhden tupellisen puukon seassa.

Der Alte Kamerade se sieltä kurkki verkkosilmineen suristen kiihkeästi samalla heilutellen postimerkin kokoista paperinpalaansa.  Tavoittelin kärpäslätkää, mutta eihän se tietenkään ollut omalla paikallaan, kuten ei mikään muukaan tässä huushollissa.

Tilannehan oli hieman outo, joten hillitsin murhanhimoni ja jäin seuraamaan tilannetta päätä kallistellen samaan tapaan kuin luppakorva koira makupalaa himoitessaan.  Surinan jatkuessa aloin yllätyksekseni erottaa luontaisen onomatopoeettisen kykyni ansiosta selviä sanoja ja lopulta jopa lauseita ja virkkeitä.

-  Voisitko vähän suihkauttaa, se virkkoi.

-  Toki voin, vastasin, olen juuri vessaan menossa.

-  Voisitko ennen sitä suihkauttaa tänne suuntaan siitä purkista?

Raid-purkki olikin vain kädenojentaman päässä, ravistin, poistin päällyssuojan, tarkistin suuntauksen ja laskin kunnon pössäyksen kärpäsen suuntaan.

Kärpänen sai välittömästi siivet alleen ja lensi lämmittelemään jalkalampun ylempään kuuppaan.

-  Aika kuumia ovat nämä energialamputkin, se sanoi rupattelusävyyn.

-  Tiedä, mitä niissäkin säästää, ei ainakaan rahaa, totesin harmistuneena ja suihkautin kuupan sisään lisää raidia.  Myrkky purkautui valokehässä kauniina pisaroina.  Nenää kutitti.

-  Kiitos vaan riitti, kärpänen kaiutti kuupan sisältä, kiitos kovasti, mutta illan energiapommi on jo saatu. Säästä toki jotain huomiseksikin.

-  Huomenna olet jo mennyttä kärpästä kaikki raajasi pystyssä ikkunalaudalla, joten saan hyvän syyn rikkaimuroida sinut syksyn muiden raatojen kanssa.  Se onkin jo aika törkyisen näköinen.

-  Eikä ikkunalauta ole ainoa.

-  Jumalauta se mitään kärpäsen raadolle kuulu, suutahdin ja suihkautin lisäannoksen.

Useimmat kesän ja syksyn kärpäset olivat tuollaiseen annokseen jo menehtyneet, mutta tämä supersankari tuntui saavan vain lisää voimaa ja kokoa

 

-  Hei, rajoita nyt vähän, eivät minunkaan kehkoputkeni mitä tahansa kestä!  Saatan vaikka sikikselle altistua, enkä aio millekään pistokselle mennä.  Nyt on kumminkin pää niin täynnä raidia, että palaan asiaan huomenissa.

Sanoi se ja painui piiloonsa.

Luulen, että alkaa olla aika ottaa nuo raskaat verhot nipseistään ja laittaa pesukoneeseen.

Toisaalta, saattaa sillä olla oikeaa asiaakin, salaista tietoa tulevasta katastrofista tai jostain semmoisesta.  Taidan odottaa vielä huomisiltaan.  Lätkän kumminkin varaan tuohon viereen.